Terveellinen ravinto on hyvän terveyden edellytys

Koiran raakaruokinta

Raakaruokittu koira saa mahdollisimman monipuolisesti raakana lihaa, kasviksia ja lihaisia luita. Teollisesti valmistettuja ruokia ei tarjota. Ruoka ei sisällä viljaa, säilöntäaineita, väriäaineita tai lisäaineita.

Kennelissämme kaikki koirat ovat syöneet raakaruokaa vuodesta 2007. Raakaruokaa saa kantavat emät, pennut ja aikuiset koirat. Kasvateista melkein kaikki on raakaruokinnalla ja toivonkin että kasvattini raakaruokitaan ainakin tärkeimmän kasvukauden ajan. Omistaja kuitenkin päättää koiran ruokavaliosta.

Koira on lihan syöjä. Ihminen on jalostanut koiran ulkonäköä ja käyttötarkoitusta. Koiralla on kuitenkin vielä petoeläimen hampaat jotka on tarkoitettu raateluun ja lihan paloitteluun. Koiran hampaat on erilaiset kuin kasvissyöjän hampaat. Koiralla on erityinen ruuansulatusjärjestelmä, vahvat mahahapot ja lyhyt suolisto. Evoluution aikana ruuansulatus on muokkautunut, se ei ole enää täysin samanlainen kuin sudella.

Ruokavalio ei koostu pelkästä lihasta. Pienet saaliseläimet on aina syöty kokonaan ja ravinnoksi on silloin saatu lihaa, luita, mahalaukku ja sen sisältö (kasvissyöjillä kasviksia), sisäelimet. Suomalaisissa lihoissa ja ruuissa ei ole salmonellan vaaraa vaikka ne syötetään raakana. Salmonellaa toisaalta on löydetty muun muassa koiran vuotaluista, auringonkukansiemenistä ja koiran kuivamuonasta.

Usein kuulee kysyttävän onko raakaruokitulla koiralla enemmän loisia, ei ole. Järvikalasta madon munat ja madot kuolee pakastuksessa. Koiran ruuansulatuskanava on lyhyt ja hapan joten se pystyy käsittelemään haitallisia bakteereja kuten e.coli ja salmonella.

Raakaruokinnassa tasapaino syntyy monipuolisuudesta, tarjotaan koiralle eri eläinlajeja ruuaksi. Koiran olisi hyvä saada vähintään kolmea eri eläinlajia mutta mielellään viittä eri eläinlajia. Koiran ruuaksi sopii hyvin esimerkiksi sika, nauta, broileri, kalkkuna, hirvi, lammas, hevonen, lohi jne. Tasapaino raakaruokinnassa ei toteudu yhdessä päivässä kuten ei ihmisilläkään. Ei ihminenkään syö yhtenä päivänä kaikkea mahdollista tarvitsemaansa varmistaakseen kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Miksi ei teollista valmisruokaa?

Usein kuulee sanottavan että teollisesta valmisruuasta koira saa varmasti kaiken tarvitsemansa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Lisäksi koira saa samalla teollisesti valmistettuja säilöntä-, väri- ja makuaineita. Helpointa on kuitenkin on ostaa kuivamuona säkki ja siirtää vastuu koiran terveydestä ja hyvinvoinnista valmistajalle.

Kuivamuonaa on valmistettu noin 50 vuotta. Sinä aikana koirille on lisääntynyt terveys ongelmat, allergiat, iho-ongelmat, luuston ongelmat ja kasvuhäiriöt. Kuivamuonalla koirien terveydentila on selvästi huonontunut. Aiemmin syötettiin kotiruokaa ja ruuan tähteitä. Koira ei niistäkään välttämättä saanut kaikkea tarvitsemaansa mutta se ei myöskään saanut teollisia, keinotekoisia lisäaineita. Ei pystytä todistamaan että kuivamuonalla olisi saatu terveempiä yksilöitä, päinvastoin. Koirilla on lisääntynyt muun muassa syöpä ja lisääntymisongelmat. Lisääntymisongelmatkaan eivät kaikki ole tullut jalostuksen myötä.

Tiedätkö mitä koirasi syö?

Kun koira syö kuivamuonaa, omistaja usein tietää mitkä on ruuan pääraaka-aineet. Esimerkiksi kana ja riisi. Harva on kuitenkaan perehtynyt tuoteselosteeseen ja tutkinut sekä ymmärtänyt mitä ruoka oikeasti sisältää.

Raaka-aineiden laatu ja alkuperä onkin sitten ihan toinen juttu. Liha ei ole lihaa vaan se on lihan oheistuotteita, teurasjätteitä jotka ei mene ihmisravinnoksi. Kun vertaa lihan kilohintaa ja kuivamuonan kilohintaa, se jo yksistään kertoo paljon. Kukaan ei myy kuivamuonaa tappiolla. Jos pussin kyljessä lukee esimerkiksi kanan lihaluujauho, sinne on jauhettu kanan jalat, nokat, höyhenet ynnä muu teurasjäte. Rehulain mukaan koiranruokaan saa käyttää käsiteltynä mm. turkiseläintenruhoja, sorkkia, kavioita, höyheniä, villaa ja sarvia, kanan jalkoja ja -nokkia, naudan verta, kiveksiä ja turkkia.

Kaikki kuivamuonat koostuu suurilta osin viljatuotteista, ohra, vehnä, riisi, kaura tai maissi. Viljatuotteet on kuivamuonan pääraaka-aine koska se on hyvin edullista. Eikä viljat ole viljaa vaan ne on peräisin viljojen jauhatuksesta, viljan korsista ja vihannes tehtaista syntyvistä jätteistä. Tuoteselosteissa kaikki viljalaadut ja niiden ainesosat on eritelty jotta saadaan pääraaka-aineeksi liha. Osa kuivamuonista on valmistettu viljoista jotka on peräisin ihmisravinnoksi kelpaamattomista, niissä on haju, maku tai muita vikoja. Viljat on suurimmaksi osaksi hiilihydraattia jota koira ei tarvitse lainkaan siinä määrin kuin ihminen, koira saa energiaa rasvoista ja proteiineista.

Kuivamuonassa rasvat on pahimmassa tapauksessa peräisin eltaantuneista rasvoista. Pilaantunut rasva on todella haitallista koska se kuluttaa elimistön A- ja E-vitamiineja. Rasvat kuumennetaan ja käsitellään valmistusvaiheessa jolloin suurin osa niiden hyvistä ominaisuuksista katoaa. Saman tien kun ruokapussi avataan, alkaa rasvat härskiintyä kun ne on hapen kanssa kosketuksissa.

Vitamiinit ja kivennäisaineet lisätään valmistuksen loppuvaiheessa. Lisäksi kuivamuonaan lisätään säilöntä-, väri- ja makuaineita. Ne on keinotekoisia joista osaa ei saa käyttää ihmisruuissa. Joissain tuotteissa säilöntään on käytetty C- ja E-vitamiinia mutta ne ei säily pitkään ja on teollisesti valmistettuja. Pitoisuudet alkavat vähentyä heti kun tuote on pakattu ja nopeutuu kun pussi avataan. Markkinoilla on kuivamuonia jotka ei sisällä keinotekoisia säilöntäaineita, mutta kukaan ei kerro kuinka tuote säilyy pussissa jopa yli vuoden. Maittavuuden lisäämiseksi kuivamuonaan on lisätty suolaa jota on liikaa koiralle. Moni kuivamuonaa syövä koira juokin todella paljon.

Kuivamuonaa markkinoidaan kovasti sillä että koira saa ruuasta varmasti kaiken tarvitsemansa. Moni ei uskalla alkaa ruokkia koiraa raakaruokinnalla koska pelkäävät saako koira varmasti kaiken tarvitsemansa. Kuivamuonassa kaikki on samassa paketissa ja puutoksia syntyy koska jotkut ravintoaineet estävät toisten imeytymistä. Raakaruokinnassa eri ravintoaineet tulee eri lähteistä ja usein eri ruokintakerralla. Monipuolisuus ruokavaliossa on avainsana.

Valmisruokien suuri viljapitoisuus aiheuttaa monille koirille ongelmia, allergiat, korvatulehdukset, iho-ongelmat, mahalaukun kertymä, nivelongelmat, imeytymishäiriöt, ruuansulatusvaikeudet jne. Viljat heikentää lihansyöjän vastustuskykyä ja hampaita. Teollisten ruokien väri-, säilöntä- ja lisäaineet aiheuttaa ripulia, kaasuuntumista, allergioita ja yliherkkyyttä. Jopa käytöshäiriöitä. Kipeä vatsa ja huono vointi saa koiran esim. puremaan huonekaluja. Lisäaineet aiheuttavat ylivilkkautta. Tiedän tapauksia joissa kuivamuonaa syövän koiran maha on jatkuvasti hieman sekaisin ja koira tuhoaa kotia. Kun ruoka vaihdetaan raakaruokaan, tuhoaminen häviää. Vatsa on kunnossa ja koira voi hyvin.

Miksi raakaruokinta?

Raakaruokinta ei ole ihmelääke mutta sillä voi olla kuitenkin suuri vaikutus koiran hyvinvointiin. Monet terveys ongelmat johtuu koiralle sopimattomasta ruokavaliosta. Koira voi olla allerginen jollekin ruuan osalla vaikka se ei olisikaan allerginen proteiinin lähteelle.

Raakaruokinnalla monet terveys ongelmat on hävinnyt. Korvatulehdukset, allergiat, anaalirauhasongelmat, mahaoireet, hiivaongelmat, jopa käytöshäiriöt ja moni muu terveys ongelma. Isoille koirille tyypillinen vastalaukun kiertymä tarvii aina kaasuuntumisen. Raakaruoka ei kaasuunnu toisin kuin kuivamuona. Hyvän terveyden edellytys on laadukas ruoka.

Raakaruokitut koiranpennut kasvavat tasaisemmin, hitaammin ja kasvuhäiriöiden riski pienenee. Kun emä on saanut raakaruokaa kantoaikana, on pennut syntyessään jo jäntevämpiä ja lihaksikkaampia. Usein minusta tuntuu että ne melkein kävelee kohdusta ulos. ;) Raakaruokituilla koirilla on vähemmän lisääntymisongelmia.

Kaikki ruoka raakana, ei kypsennettynä

Raakaruokinnassa ruoka annetaan ehdottomasti raakana. Keittämällä tai lämmittämällä kypsennetty liha sulaa hankalammin koska molekyylit sitoutuu tiukemmin toisiinsa. Kypsennetyn ruuan sulaminen kestää elimistössä pidempään ja tärkeitä ravintoaineita on tuhoutunut. Raakaruoka on biologisesti oikeaoppista eli lajityypillisesti oikeaa. Kun itse kokoaa koiran ruuan, tietää varmasti mitä koira syö. Alkuun raakaruoka voituntua hankalalta ja monimutkaiselta mutta kun pääsee hyvillä ohjeilla alkuun, se on vaivatonta ja helppoa. Reissussa ruoka säilyy helposti kylmälaukussa 3-4 päivää ja sen jälkeenkin on vielä päivän pari koiralle syöntikelpoista. Huoneenlämpöinen liha ei aiheuta koiralle ongelmaa koska mahahapot on vahvat. Usein ripulilääkkeenä voi käyttää jopa pöydällä hieman ruskettunutta lihaa. Koiran lihan voi huoletta pakastaa uudelleen vaikka se olisi kokonaan jo sulanut.

Raakaruokinnassa käytetään aina käsittelemättömiä ja tuoreita ruokia. Kun ruokavalio on riittävän monipuolinen, ei keinotekoisia lisäravinteita tarvita.

Vaihto kuivamuonasta raakaruokaan

Kun koira vaihdetaan kuivamuonasta raakaruokaan, liikakilot katoaa ja lihakset tulee tilalle. Koiralle tulee terve iho, kiiltävä turkki, vahvat kynnet, puhtaat korvat, puhtaat hampaat ja raikas hengitys. Terve koira ei haise. Luiden syöttäminen auttaa anaalirauhasia tyhjentymään. Kuivamuonaa syövä koira yrittää päästä ylimääräisistä aineenvaihdunnan kuona-aineista eroon keuhkojen, korvien ja ihon kautta.

Rasvat

Rasvat on koiran tärkein energianlähde. Rasvahappojen puute aiheuttaa lisääntymisongelmaa ja kasvuhäiriöitä. Pilaantunut rasva on jopa haitallisempaa kuin rasvojen puute. Elimistöstä puuttuu rasvahappoja jos iho kutisee ja turkki on eloton. Talvella hyvänlaatuista rasvaa tulisi saada enemmän koska energiaa kuluu lämmön tuottamiseen. Nuorille ja energisille koirille tulisi antaa enemmän rasvoja. Eläinperäiset rasvat imeytyy kasvisperäisiä rasvoja paremmin.

Raakaruokinta käytännössä

Ruokavalio koostuu seuraavasti: 50% lihaisi luita, 25% lihaa, 25% kasvista. Kasvis ei ole välttämätön mutta se auttaa suolen toimintaa. Lopussa esitelty yksi esimerkki viikon ruokalistasta.

Lihaisat luut

Lihainen luu annetaan joko jauhettuna tai kokonaisena. Pennulle annan luut aina jauhettuna niin kauan kunnes hampaat on vaihtunut. Rustoluita ja putkiluita pennut syövät ajankuluksi jo ennen luovutusikää mutta niitä ei lasketa ruokamäärään koska pienillä maitohampailla pentu saa vain vähän luusta irti.

Aikuinen koira saa lihaiset luut kokonaisina. Lihaisessa luussa on 50% luuta ja 50% lihaa, niitä on mm. broilerin siivet ja –kaulat, kalkkunan kaulat, sian selkä, naudan rustoluu jne. Samoin kuin lihoissa, myös luissa monipuolisuus on hyväksi. Tärkeintä on että luut tarjotaan raakana jolloin luuaines on pehmeää ja helposti sulavaa.

Luita EI KOSKAAN saa antaa keitettynä tai paistettuna. Lämmityksessä luu muuttuu helposti säröileväksi ja helposti halkeavaksi jolloin ne voi saada aikaan vakavia repeytymiä mahalaukkuun ja suolistoon. Hyvin vahvasti koiraihmisten keskuudessa on käsitys siitä että broilerin luita ei saa antaa. Kypsennettynä broilerin luut on hengenvaarallisia koska niistä tulee todella teräviä paloja! Raakana broilerin luut on turvallisia ja ne sulavat koiran vatsalaukussa helpoiten. Myös savustetut eläinkaupoissa myytävät luut voi olla todella vaarallisia koska rakenne on muuttunut ja luusta irtoaa helposti teräviä paloja.

Ajankuluksi koiralle voi antaa putkiluita ja isoja niveliä. Ajanviete luu on sellainen jota koira syö pitkään, ruuaksi tarkoitettu luu syödään 5-15 minuutissa. Putkiluista ja nivelistä parhaita on suurten eläinten luut kuten hiven ja naudan luut. Mitä pienempi eläin, sitä hauraammat luut. Poron, lampaan ja sian putkiluista saattaa raakanakin lähteä teräviä paloja.

Lihaisista luista koira saa proteiinia ja niissä on sopiva määrä kalsiumia suhteessa fosforiin. Lihaisissa luissa on lisäksi paljon kivennäisaineita ja rasvaliukoisia vitamiineja. Luiden pureskelu on hyväksi hampaille, ikenille ja mielelle. Pureskelu on koiralle itsessään palkitsevaa, rauhoittavaa ja mielekästä tekemistä. Luita ei voi korvata luujauholla koska se on kypsennettyä ja käsiteltyä.

Koiran hampaita ei ole tarkoitettu jauhamiseen, ne on paloitteluun ja raatelemiseen. Pehmeät luut (broilerin siivet ja –selät, kaulat jne.) koira murskaa pienemmäksi muutamalla puraisulla ja nielaisee. Jos koira on syönyt liian isoja paloja, se oksentaa luun, puree muutaman kerran ja nielaisee uudelleen. Koira oksentaa hyvin herkästi joten tätä ei kannata säikähtää. Seuraavalla kerralla luut muistetaan ehkä purra paremmin. Jos koira päivittäin oksentaa pieniä sulamattomia luun sirpaleita, kannattaa luut antaa jauhettuna.

Sisäelimet, lohi ja naudan maha

Sisäelimiä kannattaa antaa koiralle kerran viikossa. Maksassa on paljon rasvaliukoista a-vitamiinia eikä sitä kannata antaa liikaa. Maksaa kerran viikossa tai kuuriluonteisesti. Yliannostus vaatii kuitenkin pitkään suuria määriä maksaa.

Lohta kannattaa antaa kerran tai kaksi viikossa. Lohesta koira saa d-vitamiinia ja omega 3 rasvahappoja. Järvikalat tulee aina antaa pakastettuna jotta madon munat ja madot kuolee.

Naudan maha pitää koiran mahahapot kunnossa. Naudan mahaa kerran viikossa. Maha on myös hyvä ripulilääke.

Kananmunassa on hyvät ravintoaineet

Kananmuna kannattaa antaa kerran viikossa kokonaisena ja kuorineen. Kananmuna sulaa 100% ja siinä on paljon hyviä ravintoaineita, proteiinia ja kuoressa kalsiumia. Raaka munanvalkuainen sisältää avidiini-enstyymiä joka estää biotiinin imeytymistä. Vanha käsitys on että valkuaista ei kannattaisi antaa. Biotiinia on kuitenkin avidiiniin nähden niin paljon enemmän ettei ole ongelma syöttää koko kananmuna kerralla.

Kasvissoseet

Kasvissoseen tarkoitus on jäljitellä kasvissyöjän mahalaukun sisältöä. Saaliseläimistä on syöty liha, luut ja vatsalaukku sisältöineen. Kuitu pitää suolen toiminnan jouhevana. Kasvisten ravintoaineita koira ei käytä kovinkaan hyvin hyödykseen. Hampaat on tarkoitettu paloitteluun, ei hienontamiseen ja siksi kasvissose tulee aina soseuttaa. Ruuansulatuselimistössä ei ole kaikkia entsyymejä joita tarvitaan kasvissolujen hajottamiseen. Kun solun rakenne on valmiiksi hajotettu, koira pystyy hieman hyödyntämään kasviksia. Koiralle voi tarjota kaikki vihreitä kasviksia, lehtisalaatti, kesäkurpitsa, kurkku, parsakaali, lehtikaali, kiinankaali, porkkana, idut jne. Kaikki tuoreet kasvikset käy. Tomaattia, paprikaa ja perunaa ei suositella nivelrikkoiselle koiralle. Vaalealle koiralle suuri määrä porkkanaa saattaa aiheuttaa punertavaa pigmenttiä.

Vitamiinit

Vitamiinit koira saa syödessään monipuolisesti eri eläinkunnan tuotteita. Teollisten vitamiinien lisäämistä ruokavalioon pitkäaikaisesti kannattaa tarkoin harkita. Teollisesti valmistetuista ei saa samoja hyötyjä kuin luontaisesti saaduista. Jos jostain vitamiinista on puutosta, kannattaa ensin miettiä mistä koira voisi sitä luontaisesti saada. Raakaruokinta on erittäin ravinnerikasta ja kaikki ravintoaineet saadaan luonnollisessa, hyvin imeytyvässä muodossa.

Valkosipuli

Valkosipuli puhdistaa elimistöä, toimii luonnollisena antibioottina, vähentää sisäloisia, estää punkkeja, tasapainottaa suolen toimintaa, vähentää kaasun muodostusta ja parantaa vastustuskykyä. Valkosipuli kannattaisi antaa tuoreena kuivatun sijaan. Tavallinen sipuli suuressa määrin ja pitkäaikaisesti annettuna aiheuttaa koiralle anemiaa.

Ei jäistä ruokaa

Kylmä ruoka voi aiheuttaa koiralle mahakipuja. Ruoka kannattaa tarjota sulatettuna tai ainakin jääkaappi kylmänä. Mahalaukun sisältö on aina lämmitettävä ennen kuin ruuansulatus alkaa. Älä lämmitä ruokaa mikrossa tai kiehuvassa vedessä koska se kypsentää ruokaa. Jäiset luut on kuitenkin kesä helteellä koiralle hyvää ”jäätelöä”.

Vatsalaukku venyy

Terveen koiran maha toimii paremmin saadessaan kerralla suuren määrän ruokaa sulatettavaksi. Vatsalaukku venyy täyttyessään, pinta-ala kasvaa ja näin mahahappoja sekä ruuansulatusnesteitä muodostuu enemmän ja ruoka sulaa nopeammin ja paremmin. Koiran vatsalaukku on hyvin venyvä. Koira voi syödä suuren määrän ruokaa kerralla ja paastota seuraavan päivän. Lemmikkeinä elävät koirat saavat kuitenkin ruokansa kerran tai kaksi päivässä. Halutessaan voi pitää joskus paastopäivän mutta se ei ole välttämättä tarpeen.

Raakaruokaa ja kuivamuonaa yhtäaikaa ruokakipossa

Raakaruuan ja kuivamuonan yhdistäminen ei ole järkevää. Kuivamuona kulkee ruuansulatuselimistön läpi paljon lihaan nopeammin. Kun liha ei ole vielä ehtinyt sulaa, työntää kuivamuona massaa suolistossa eteenpäin ja saadaan helposti aikaan ripuli, mahavaivoja ja jopa suolitukoksia. Jos koira saa kuivamuonaa ja lisäksi lihaa, tulee liikaa proteiinia kun lihaiset luut yleensä silloin unohdetaan. Luu sulaa vielä lihaakin hitaammin ja nappulan kanssa saadaan melko varmasti ripuli ja jopa suolitukoksia.

Monipuolinen ruokavalio

Aikuisen koiran tulisi saada kahden viikon aikana mahdollisimman monipuolisesti eri eläinlajeja. Vähintään kolmea eri eläintä (broileri, nauta, sika, lammas, kalkkuna, lohi, hevonen jne.) mutta mielellään viittä eri eläintä. Mitä monipuolisempi ruokavalio, sen parempi. Pennun ja kantavan nartun tulisi saada mahdollisimman monipuolinen ruokavalio viikon sisällä.

Ruuan määrä

Ruuan määrään vaikuttaa moni asia: ikä, sukupuoli, aktiivisuus, liikunta, terveydentila jne. Yleensä sopiva ruokamäärä on 2-3 % aikuisen koiran painosta. Isommat rodut syövät suhteessa vähemmän kuin pienemmät rodut. Seuraa koirasi kuntoa ja kokeile että kylkiluut hyvin tuntuu, muttei kylkiluiden välit ole erotettavissa selvästi. Kaikki kylkiluiden päällä on läskiä, siinä ei koskaan ole lihasta. Raakaruokinnalla tuntuu että koira syö suhteessa mahdottoman vähän mutta muista kuitenkin pitää koira riittävän hoikassa kunnossa. Kun raakaruokinnan aloittaa kuivamuonaa syöneelle koiralle, alkuun hiilari höttö katoaa ja lihas tulee tilalle.

Pennun ruokavalio

Pennun tulisi saada viikon aikana mahdollisimman monipuolisesti eri eläinlajeja. Alkuun lihaiset luut kannattaa antaa jauhettuna ja kun pysyvät hampaat on vaihtunut, voi alkaa tarjota kokonaisia luita. Luovutusikäinen pentu syö noin 10 % sen hetkisestä painostaan. Ruuan määrä pysyy samana aikuisikään saakka jolloin aikuisena koira syö 2-3 % painostaan. Prosenttiosuus pienenee painoon nähden kasvun myötä. Penturuokaa ei ole erikseen. Muista pitää kasvava pentu riittävän hoikassa kunnossa jotta nivelet ja luusto ei kärsi. Pentupyöreyttä ei ole olemassakaan! Jos pentu on lihava, se on lihava ja ruokaa vähennetään. Mikäli kasvun myötä huomaat kasvuhäiriöitä, rustoluu on äärimmäisen hyvää ravintoa korjaamaan esim. kääntyneitä jalkoja.

Kantavan nartun ruokinta

Muutokset nartun ruokavalioon tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen astutusta. Nartulle tulisi tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa kantoaikana. Uusia ruoka-aineita ei kannata tarjota kantoaikana. Ruokavalioon ei saa tehdä muutoksia varsinkaan 3-5 tiineysviikolla jolloin pentujen monet sisäelimet kehittyy. Muutokset ruokavaliossa saattaa stressata kantavaa narttua ja stressihormoni välittyy kohdussa kehittyviin pentuihin. Stressihormoni saa aikaan paljon enemmän pahaa kuin moni osaa ajatellakaan.

Kuudennesta tiineysviikosta eteenpäin ruokaa aletaan lisäämään 5-10% viikottain. Pentujen kasvaessa kohdussa jää vatsalaukkuun vähemmän tilaa ruualle joten ruoka kannattaa tarjota usemman kerran päivässä. Viimeisellä tiineysviikolla luut kannattaa tarjota jauhettuna ja muutama päivä ennen synnytystä luut jätetään ruokavaliosta kokonaan pois. Heti synnytyksen jälkeen narttua voi ruokkia täysin normaalisti. Usein kuulee sanottavan että narttu ei saa syödä jälkeisiä synnytyksessä koska tulee ripulia. Raakaruokituilla koirilla ripuli ongelmaa ei kuitenkaan ole vaikka ne söisi isonkin pentueen kaikki jälkeiset. Jälkeiset sisältää paljon arvokasta ravintoa ja tarpeellisia hormoneja.

Elimistön puhdistusreaktio

Kun koiran ruokavalio vaihdetaan kuivamuonasta raakaruokaan, keho voi alkaa hankkiutua eroon myrkyllisistä epäpuhtauksista. Tämä on täysin luonnollista eikä sitä kannata säikähtää. Oireita voi olla muutamasta päivästä useampaan viikkoon mutta toisille oireita ei välttämättä tule lainkaan. Oireena voi olla mm. oksentaminen, ripuli, ummetus, pahanhajuinen hengitys, kutiseva iho, rapsuttelu. Kuten muussakin luonnonmukaisessa hoidossa, niin raakaruokinnan aloittamisessakin, oireet menee ensin huonompaan ennen kuin ne katoaa.

Luuston terveys on tärkeä asia!

Luuston terveys vaikuttaa koiran elämänlaatuun valtavasti. Jos koiralla on krooninen kipu nivelrikon takia, ei kotikoirankaan ole hyvä olla. Saati sitten jos harrastetaan paljon eikä asiaa oteta huomioon. Kipu vaikuttaa käytökseen. Aina jos koiralla ilmenee yllättäin agressiivista käyttäytymistä, tulisi selvittää onko koira kipeä.

Moni harrastus- tai jalostuskoiran omistaja tutkituttaa koiransa luuston terveyden. Joskus omistaja ajattelee, ettei se ole kotikoiran kohdalla tärkeää. Minä kuitenkin kannustan kaikkia kuvauttamaan. Jos koiralla on terve luusto, saa omistaja olla rauhassa sen asian suhteen eikä tarvii vanhemmallakaan iällä miettiä saattaisiko esim. ontuminen johtua nivelrikosta. Jos taas luusto ei ole terve, voidaan ruokinnalla, lisäravinteilla, hoidoilla ja liikunnalla parantaa koiran hyvinvointia.

Jos luustossa on ongelmaa, voidaan pieninkin konstein helpottaa koiran elämää. Pidetään koira sopivassa lihaskunnossa ja massassa. Ylipaino rasittaa niveliä ja lisää kipua. Lagoton ja podhalanskin kokoisella koiralla jo 1-2 kg ylimääräistä on paljon. Toinen asia on liikunta ja sen säännöllisyys. Koiran tulisi olla hyvässä lihaskunnossa jotta lihakset tukevat niveliä. Liikuntaa tulisi harrastaa säännöllisesti ja mielellään pehmeämmällä alustalla kuin asfaltilla, mahdollisuuksien mukaan vapaana. Koira ei näytä helposti kipua ja siksi omistajalla saattaa jäädä kipu huomaamatta. Jos nivelrikko vaivaa, näkyy kipu yleensä jäykkyytenä kun koira nousee makuupaikalta ylös. Kipu voi näkyä myös haluttomuutena hypätä autoon, kulkea portaita, pupulaukkana, käytöksen muuttumisena jne. Omistajan on todella oltava tarkkana ja seurattava koiran liikkumista sekä käytöstä jotta huomioi pienetkin merkit jotka saattavat viitata kipuun.

Usein kuulee sanottavan, ettei koira oireile nivelkipua koska se ei onnu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Riittävän kipeä koira kyllä ontuu, mutta alkuun kipua ei välttämättä näytetä. Laumassa elävät koirat näyttävät kivun vielä huonommin kuin perheen ainoat koirat. Lauma hyljeksii koiraa joka ei pysy mukana ja on sairas. Toisaalta taas koira on laumaeläin eikä halua laumansa hyljeksintää. Siksi kipu piilotetaan mahdollisimman pitkään. Jo kaksi koiraa on lauma. Laumanvartijat eivät näytä kipua jotta pedot eivät sitä pääse huomaamaan. Omistaja ei ole uhka eikä peto, mutta tämä käytös on sisäänrakennettuna.

Olen nivelrikon takia joutunut lopettamaan yhden koiran ja seurannut koiran käytöstä päivittäin. Vieras ei tiennyt koiran kivuista mitään, mutta minä tunsin koirani ja tiesin että kipuja on. Koira ei koskaan elämänsä aikana ontunut, muu käytös ja liikkuminen kertoivat kivusta. Koira ei myöskään ollut agressiivinen. Olin kuvauttanut koiran ja tiesin mistä kipu johtui.

Suosittelen kuvauttamaan koirilta vähintään lonkat ja kyynärät jotta tiedät kuinka liikutat, ruokit ja hoidat koiraasi. Se on pieni asia joka vaikuttaa suuresti koirasi hyvinvointiin. Myös jalostukseen saadaan todella arvokasta tietoa.

Olen tarkka siitä, että emä saa parasta mahdollista ruokaa kantoaikana kun sikiöt kehittyvät. Emän kantoajan ruokinta vaikuttaa sikiöiden kehityksen. Myös pentujen ruokintaan ja liikuntaan kiinnitän jo ennen luovutusikää paljon huomiota. Pentu saa luovutusiässä mukaansa kattavan ohjeen ruokintaan ja liikuntaan liittyen. Toivotaan että saadaan luustoltaan mahdollisimman terveitä koiria jatkossakin. Parhaamme tehdään ja luontoäiti hoitaa lopun.

Lonkkanivelen kehityshäiriö

Lonkkanivelen kehityshäiriö eli lyhemmin lonkkavika on yleensä suurilla koirilla esiintyvä, periytyvä vaiva. Lonkkavika saattaa invalidisoida koiran ja aiheuttaa kipua. Etenkin nivelen löysyys altistaa nivelen kulumiselle ja nivelrikolle. Lonkkien terveys voidaan selvittää röntgenkuvausten avulla ja terveystuloksia pyritään käyttämään hyväksi jalostuksessa.

Kannelliitto antaa lonkkanivelistä virallisen arvostelun yli vuoden iässä kuvatusta koirasta. Isokokoisilla roduilla suositellaan kuvausiäksi 1,5 vuotta.

Suomessa käytetään asteikkoa joka jakaa lonkat viiteen luokkaan:
A = terve, B = rajatapaus, C = lievä, D = keskivaikea ja E = vaikea .
Luokituksessa kiinnitetään huomiota lonkkamaljakon syvyyteen, maljakon ja reisiluunpään muotoon, lonkkanivelen löysyyteen sekä nivelrikkomuutoksiin.

Asteita A ja B sanotaan ”terveiksi”, aste C on ”rajatapaus” ja D ja E on ”sairaita. C – lonkka ei aiheuta koiralle kipua, mutta D lonkka aiheuttaa jos alkaa kehittyä myös nivelrikkoa mikä yleensä iän myötä on todennäköistä. E – lonkka on sairas ja voisi sanoa että poikkeuksetta josain määrin kipeä. Podhalanskeissa D ja E lonkkaisia koiria on jouduttu lopettamaan nuorena kipujen tai kivusta johtuvan käytösongelman takia.

Lonkkanivelen arvioinnissa on ehdottoman tärkeää, että röntgenkuva on mahdollisimman hyvälaatuinen teknisesti. Toinen erittäin tärkeä asia on, että kuvat on oikeassa asennossa ja suorassa otettu. Kuvannut eläinlääkäri lähettää kuvat Kennelliittoon lausuttavaksi ja omistajalle lähetetään tieto.

Lonkkanivel koostuu useista eri luista ja siksi kehitys on monimutkainen. Vastasyntyneen pennun lonkkamaljakko ja reisiluun pää ovat lähes kokonaan rustoa. Isoilla roduilla reisiluun pään luutumiseen menee lähes vuosi. Tämän takia lonkkanivel on koiran kasvun aikana altis ympäristötekijöille. Etenkin pentuajan ylipaino saattaa olla erittäin haitallista nivelen kehitykselle.

Liikaruokinta ja epätasapainoinen ruokinta sekä vääränlainen liikunta aiheuttaa luuston ja nivelten kasvuhäiriöitä. Myös perimän tuoma alttius sairastua vaikuttaa asiaan. Toisaalta hyvissä olosuhteissa koira ei välttämättä sairastu lonkkavikaan, vaikka perinnöllinen alttius olisikin.

Lonkkavika periytyy polygeenisesti eli useat eri geenit vaikuttavat ja ympäristötekijät sekoittavat vielä lisää pakkaa. Kasvuolosuhteiden kuten ruokinnan ja liikunnan lisäksi lonkkatulokseen voi vaikuttaa myös esimerkiksi kuvausikä, kuvaustilanne, kuvien laatu ja arvostelutilanne.



KYYNÄRNIVELEN KEHITYSHÄIRIÖ

Koirien kyynärniveliä tutkitaan röntgenkuvauksella. Kyynärnivelissä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä mutta tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen eli OD:hen. OCD-lyhenne tarkoittaa osteokondroosia jossa on mukana irtopala.

Osteokondroosi eli nivelruston solujen kehityshäiriö tarkoittaa, että nivelalueen luutuminen häiriintyy nopeimmassa kasvuvaiheessa ja tämä johtaa nivelrikkoon. Kyynärnivelessä voi olla myös irtopala ja nämä kaksi eri vaivaa voi olla yhdessä tai erikseen.

Omistaja näkee kyynärnivelsairauden koiran liikkeestä. Koiran liikkuminen on väkinäistä ja rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireettoman jalan puolelle. Osa pennuista alkaa ontua jo 4-5 kuukauden iässä, jotkut myöhemmin kasvun aikana ja osa vasta sitten kun on jo kehittynyt nivelrikkomuutoksia.

Myös kyynärniveldysplasia periytyy polygeenisesti ja sen syntyyn vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi ympäristötekijät ja ruokinta. Nopeakasvuisille ja suurikokoisille roduille tämä on tyypillisempi sairaus.

Osteokondroosi ilmaantuu kasvuiällä, yleisimmin 4-7 kuukauden iässä. Kyseessä on luutumishäiriö jossa tavallisimmin nivelen nivelrusto paksuuntuu. Luutuiminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota. Siitä aiheutuu kipua joka ilmenee ontumisena. Ontumista saattaa olla vaikea havaita, jos ongelma on molemminpuolin. Kyynärnivelessä tavallisimmat kohdat osteokondroosin esiintymiselle on olkavarren nivelpinta, irtautunut kyynärlisäke tai irtautunut varislisäke.

Kyynärnivelet voidaan röntgenkuvata ja kuvista etsitään nivelrikkomuutoksia. Nivelrikko voi johtua muustakin kuin osteokondroosista. Muita syitä on esimerkiksi reumaattinen tai bakteerin aiheuttama tulehdusta, tapaturma, kasvulevyjen liian aikainen sulkeutuminen. Osteokondroosi on kuitenkin tavallisin syy nivelrikkoon kyynärnivelessä.

Kannelliitto antaa kyynärnivelestä virallisen arvostelun yli vuoden iässä kuvatusta koirasta. Isokokoisilla roduilla suositellaan kuvausiäksi 1,5 vuotta. Virallinen arvostelu perustuu nivelrikon määrään.

Kyynärnivelet jaetaan neljään ryhmään:
0 = terve kyynärnivel
1 = lievät, alle 2 mm luupiikit ympäri niveltä
2 = keskinkertaiset, 2-5 mm luupiikit
3 = voimakkaat, yli 5 mm luupiikit

Tutkimuksissa on todettu kohtalainen periytyvyysaste kyynärnivelten muutoksille. Taipumus saada nivelrikkoa kyynärniveliin on siksi jalostuksella vastustettavissa. Koska jopa 1:n asteen muutos kyynärnivelessä tarkoittaa jonkinlaista nivelrikkomuutosta, joka iän myötä voi aiheuttaa pahenevaa nivelrikkoa ja ontumista, tulisi jalostukseen käyttää vain 0-0 tuloksetn saaneita koiria.



PATELLA LUKSAATIO

Polvilumpion luksaatio eli sijoiltaanmeno: reisiluun päässä olevassa urassa kulkee reisilihaksen jänne ja tämän suojana toimii polvilumpio. Koko takaraajan virheasennon taustalla on usein polvilumpion sijoiltaanmeno. Kun sääriluu on voimakkaasti ylikiertynyt, jänne siirtyy pois urastaan ja patella luksoituu.

Terveessä polvessa polvilumpio liikkuu reisiluun nivelpinnan urassa vain ylös-alas-liikettä. Luksaatiossa lumpio liukuu epänormaaliin asentoon, joko reisiluun sivun sisä- tai ulkopuolelle. Sijoiltaanmenon laajuus tutkitaan eläinlääkärissä polvitarkastuksessa.

Virallisen polvitutkimuksen voi teettää eläinlääkärissä kun koira on yli vuoden vanha. Koiraa ei rauhoiteta tähän toimenpiteeseen eikä röntgenkuvata, eläinlääkäri tutkii polven tunnustelemalla. Eläinlääkäri tutkii koiran polven painamalla polvilumpiota sormilla vuoroin ulko- ja sisäsuuntaan samalla kun jalkaa koukistetaan ja ojennetaan.

Tutkimuksissa tuloksen 0 saanut polvi on terve.

Patella luksaatio jaetaan neljään eri asteeseen:
1 = lumpio nousee pois urastaan harjanteen päälle
2 = lumpio luiskahtaa harjanteen yli sivuun
3 = lumpio on sivussa, mutta menee sormilla takaisin uraan, muttei kestä siellä
4 = lumpio on sivussa eikä siirry uraan

Polvilumpion sijoiltaanmeno voi olla perinnöllistä tai hankittua. Polvilumpion sijoiltaanmenoa esiintyy suhteellisen peljon koirilla, joilla on suora takajalka. Vika on tavallisesti synnynnäinen ja sen oletetaan periytyvän usean geenin vaikutuksesta ja väistyvästi.

Patella luksaatio voi olla myös hankittua. Jos polven ristisiteet ovat esimerkiksi tapaturman seurauksena löystyneet, polvilumpio liikkuu tällöin helpommin pois urstaan sillä ristisiteet tukevat osaltaan polvilumpiota.

Synnynninen virheellinen polvilumpio voidaan havaita joissain tapauksissa jo noin kuuden viikon iässä mutta normaalisti polvitarkastus tehdään täysikasvuisille koirille. Perinnölliset tai hankitut luksaatiot ovat yleensä vanhempien koirien ongelmia.

Polvilumpion sijoiltaanmenon oletetaan periytyvän usean geenin vaikutuksesta ja sairaus tulee esiin vain, jos koira saa molemmilta vanhemmiltaan sairaudelle altistavia perintötekijöitä.

Polvilumpio voi siirtyä pois paikoiltaan joko ajoittain tai pysyvätsi ja osittain tai kokonaan. Ajoittainen patella luksaatio aiheuttaa hetkellistä ontumista, jalan "heittämistä" tai askelen jättämistä väliin. Tämä on enimmäkseen oireeton ja mleko kivuton. Polvilumpio ajautuu itse takaisin paikoilleen. Pysyvätsi luksoitunut patella on kokoajan joko kokonaan tai osittain pois sijoiltaan. Koira pitää jalkaa usein koukussa, eikä varaa painoa jalalle. Jos koiralla on molemmissa jaloissa vakava polvivika, se voi liikkua selkä köyryssä, loikkien tai hypähdellen.

Patella luksaatio on perinnöllinen ja siksi polvileikattu koira ei ole jalostuskoira, vaikka se liikkuisi yhtä hyvin kuin tervepolvinen.

Suosittelen kuvauttamaan koirilta vähintään lonkat ja kyynärät jotta tiedät kuinka liikutat, ruokit ja hoidat koiraasi. Se on pieni asia joka vaikuttaa suuresti koirasi hyvinvointiin. Myös jalostukseen saadaan todella arvokasta tietoa.


Kennelliitolla on kaikkia rotuja koskevia rekisteröintiehtoja ja lisäksi osalla roduista on PEVISA.
Pevisa on rotukohtainen perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma.

Tästä pääset lukemaan LAGOTTO ROMAGNOLO - RODUN VOIMASSA OLEVAN PEVISA OHJELMAN.

Tästä pääset lukemaan OWCZAREK PODHALANSKI - RODUN VOIMASSA OLEVAN PEVISA OHJELMAN.



TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan kaikkien suomessa tutkittujen lagottojen terveystuloksia.

Lagotto Romagnolo lonkkakuvaustuloksia 
2007 - 2015 syntyneet koirat
Lonkkakuvaustulokset prosentteina

Suomen Lagotot Fungo kasvatit
Tutkittu 49 % Tutkittu 56 %
A - 25 % A - 33 %  
B - 31 % B - 35 %    
C - 30 % C - 25 %    
D - 12 % D - 5 %      
E - 2 % E - 2 %      

Lagotto Romagnolo kyynärkuvaustuloksia 
2007 - 2015 syntyneet koirat
Kyynärkuvaustulokset prosentteina

Suomen Lagotot Fungo kasvatit
Tutkittu 34 % Tutkittu 39 %
0 - 96 % 0 - 98 %
1 - 3 % 1 - 2 %
2 - 1 % 2 - 0 %
3 - 0 % 3 - 0 %

Rajasin taulukot vuosina 2007 - 2015 syntyneisiin koiriin, koska:
2007 syntyi ensimmäinen pentueemme.

Virallisen lonkka- ja kyynärkuvaustuloksen saa yli 12 kuukauden ikäiselle koiralle joten,
2015 jälkeen syntyneitä ei ole vielä kaikkia kuvattu kokoamishetkellä.
Taulukko koottu 17.1.2017.



TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan kaikkien suomessa tutkittujen podhalanskien terveystuloksia.

Owczarek Podhalanski lonkkakuvaustuloksia 
2009 - 2015 syntyneet koirat
Lonkkakuvaustulokset prosentteina

Suomen Podhalanskit Fungo kasvatit
Tutkittu 35 % Tutkittu 60 %
A - 23 % A - 33 %  
B - 27 % B - 56 %    
C - 27 % C - 11 %    
D - 15 % D - 0 %      
E - 9 % E - 0 %    


Owczarek Podhalanski kyynärkuvaustuloksia 
2009 - 2015 syntyneet koirat
Kyynärkuvaustulokset prosentteina

Suomen Podhalanskit Fungo kasvatit
Tutkittu 35 % Tutkittu 60 %
0 - 84 % 0 - 78 %
1 - 9 % 1 - 17 %
2 - 4 % 2 - 6 %
3 - 3 % 3 - 0 %


Rajasin taulukot vuosina 2009 - 2015 syntyneisiin koiriin, koska:
2009 syntyi ensimmäinen pentueemme.

Virallisen lonkka- ja kyynärkuvaustuloksen saa yli 12 kuukauden ikäiselle koiralle, mutta pevisa suosittelee kuvauttamaan vasta 18 kuukauden jälkeen joten, 2015 syntyneitä ei ole vielä kaikkia kuvattu kokoamishetkellä.
Taulukko koottu 17.1.2017.