Tryffelikurssi lagotoille 23-24.9.2017

Kuva: Kirsi Saloniemi

Meillä täällä kotona on tryffeli kurssi lagotoille 23-24.9.2017 klo 12-15 (kurssin kesto 6h)

Kurssilla ehdollistetaan koira suomalaisen luonnontryffelin tuoksuun ja opetellaan etsimään tryffeleitä metsässä. Jokainen kurssilainen saa mukaansa jatkoharjoittelua varten mm. palan suomalaista luonnontyrreliä. 

Tutustutaan suomalaisen luonnontryffelin etsintään ja koiran kanssa työskentelyyn. 

Kurssin aikana tryffelituotteiden maistiaisia.

Kouluttajan kurssilla toimii Kirsi Saloniemi ja hänellä on mukana myös koulutettu tryffelikoira Saku. Kirsillä ja Sakulla on tarhattujen tryffeleiden ja luonnontryffeleiden etsinnästä käytännön kokemusta vuodesta 2012. Kirsiltä on mahdollista ostaa tryffeleitä. 

Toisena kouluttajan kurssilla on eläintenkouluttajaksi opiskellut, lagotto kasvattaja Anni Nevala.

Kurssin hinta 120€

Kun kurssimaksu on maksettu, kurssipaikka on varattu. Kurssipaikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Kurssipaikkoja on 12-15 koirakolle. Kurssi järjestetään jos osallistujia on vähintään 8. 

Kurssille osallistuvalla koiralla tulee olla kennelliiton sääntöjen mukaiset rokotukset voimassa. Rokotukset tarkistetaan ennen kurssin alkua.

Juoksuiset nartut ei voi osallistua kurssille.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: kennelfungo@gmail.com

Ilmoittautumiset 15.9.2017 mennessä.

Tunteiden merkitys koirien kouluttamisessa

Kävin mielenkiintoisella Tuulia Applebyn luennolla Kannuksessa.

Tässä hieman taustatietoa luennoitsijasta. Tuulia Appleby on eläinlääkäri, hän on perehtynyt käyttäytymistieteeseen, tehnyt jonkin verran tutkimuksia ja antaa käytösterapiaa koirille.

Kun koira haukkuu lenkillä, se on oire, ei diagnoosi. Ensin mietitään mistä käytös johtuu, sen jälkeen mikä tunnetila aiheuttaa tämän käytöksen? Mitä koira haluaa? Onko koira pelokas tai turhautunut? Sen jälkeen kun syy on selvillä, voidaan koiran omistajalle antaa ohjeet kuinka toimia tilanteessa. Koulutusohjeet on aina yksilölliset.

Moni koiran omistaja saattaa sanoa ettei koirani pelkää eläinlääkärissä käyntiä. Kuitenkin kun koiran käytöstä katsoo, se kertoo enemmän. Stressin jälkeen on tyypillistä että koira ravistaa - huh huh selvisin - koira rentoutuu. Esimerkiksi silloin kun koira nostetaan alas eläinlääkärin pöydältä, se ravistaa - selvisin.

Kun tiedetään miksi koira käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, sen jälkeen pystytään auttamaan koiraa. Pystytään muokkaamaan tunnetilaa ja käytös muuttuu. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin teoriassa. Täytyy miettikä mikä tunnetila aiheuttaa käytöksen, jotta voidaan pysyvästi auttaa koiraa ja omistajaa.

Monen ongelman korjaaminen vie paljon aikaa. Pelokkaan koiran rentoutuminen vie aikaa.

Koiran ongelmakäytöksen korjaamiseen ei ole pikavinkkejä, välillä voi kuitenkin löytyä konsteja joilla saadaan helpotusta nopeasti. Tunteista ei pääse viidessä minuutissa eroon. Voidaan kuitenkin löytää konsteja joiden avulla koira pääsee purkamaan tunnetta muuhun. Saadaan tunteet siirrettyä jonnekkin muuhun vaikka se ei ole ongelmaan pitkäaikainen ratkaisu. Luenolla oli esimerkki koirasta joka puri hihnaa heti kun remmin lukko oli kiinnitetty pantaan. Koira oli purrut myös omistajia ja kukaan ei oikei halunnut laittaa koiralle hihnaa. Tässä tapauksessa käytös oli sekoitus monista tunteista eikä ongelman korjaamiseen ole pikavinkkiä. Koiraa voidaan kuitenkin ohjata purkamaan tunteensa muualle. Koiralle heitettiin pallo heti hihnan kiinnityksen jälkeen ja näin se voi purkaa tunteitaan palloon omistajan tai hihnan sijaan.

Koirat on sopeutunut kokoajan ympäristöön, sillätavalla ne pysyvät hengissä. Tunteet on tärkeitä. Hengissä selviytyminen perustuu tunteisiin. Miellyttävät tunteen auttaa vahvistamaan, eläin tietää että tämä juttu on ok, turvallinen juttu. Epämiellyttävät tunteet varoittaa jostain mahdollisesta vaarasta. Valitettavasti vaaroja ei aina ole olemassa. Mutta se on tunteiden tehtävä. Jos ei pelättäisi, tapahtuisi mahdollisesti jotain vaarallista.

Eläinten tunteista on tehty tutkimuksia ja nyt tiedetään että eläimilä on tunteita. Aikaisemmin ajateltiin että ne on refleksinomaisia, ei tietoisia.

Turhautuminen tarkoittaa sitä, että koiralla on jotain oletuksia, se esim. kuvittelee että pääsee nukkumaan sänkyyn tai saa pullaa pöydältä. Ihminen luulee että koira saa riittävästi jotain mitä se haluaa mutta koiran kannalta se ei ole riittävästi tai sitä mitä se haluaa. Jos annetaan jonkun tapahtua pentuiässä mutta ei enää sitten kun koira on aikuinen, ei ole ihme että koira turhautuu.

J. Panksepp on eläinkokeissa löytänyt seitsemän tunnejärjestelmää aivoissa. Kun on tietty tunnetila, tietty aivoalue aktivoituu. Nämä ovat evoluutiossa "vanhoja aivoalueita" joiden säilyttäminen on ollut tärkeää koska tunteet ovat selviytymiselle välttämättömiä.

Perustunteista miellyttävät tunteet ont: tavoitteleminen (hajutyöskentely, saalistaminen - itsensä palkitsevia käytöksiä), leikki, seksuaalinen himo, hoivaaminen. Epämiellyttävät perustunteet on: pelko, paniikki (suru, eroahdistus), raivo.

Kun käyätös on itsessään palkitsevaa (kuten hajutyöskentely tai saalistaminen), se tarkoitaa sitä että useampi aivoalue aktivoituu, tämä on hyvin monimutkaista. Kun näitä aivoalueita aktivoidaan, se aiheuttaa miellyttäviä tunteita.

Tavoitteleminen (ihmisellä tämä käytös on uteliaisuus, yritetään saavuttaa jotain) saalistaminen kuuluu tähän tyypillisesti. Tekeminen on se asia mikä tuottaa hyvää oloa. Koirilla hajutyöskentely aktivoi tavoittelemisen ja se tuntuu hyvältä. Kaikki käytös mitä siihen liittyy on äärimmäisen miellyttävää. Hevosella ruohon etsiminen kuuluu tähän tavoittelemiseen eli pelkästään syöminen ei aiheuta hyvää tunnetilaa. Myös ruohon etsiminen tuntuu hyvältä. Jos näin ei olisi, kuolisi nälkään.

Kun bordergollie paimentaa, ei tarvitse juosta sen vieressä antamassa palkkaa jotta se oppisi paimentamaan. Sensijaan on todella haaste keksiä joku asia mikä olisi palkitsevampaa koiralle kuin sen luontainen tarve paimentaa. Mikä olisi niin kiinnostava palkka että käytös saataisiin loppumaan tai muutettua.

On myös aivoalueita joiden aktivoiduttua koetaan pelkoa, paniikkia (surua, eroahdistusta), paniikkikohtauksia (ihmisillä aktivoituu surussa), raivoa ja nämä tunteet koetaan epämiellyttäviksi. Siinä, mikä hoito tehoaa, voi olla eroa riippuen siitä onko taustalla pelko vai paniikki. Pelko ja eroahdistus ei aivoissa ole sama asia. Samat aivoalueet ei aktivoidu silloin.

Tunteet ei myöskään aina ole ääripäitä, voi olla että koira on vain lievästi turhautunut.
Jos on levottomuutta, pelkoa tai fobia (nämä on eri asteita pelko-ongelmasta) se voi mennä pikkuhiljaa paremmaksi tai pahemmaksi. Kun tämä tunne poistuu, tulee tilalle helpotus.

Ilo, riemu, euforia (eri voimakkuuksia) ja kun näitä poistetaan, tulee tilalle turhautumista, vihaa, raivoa. Riippuu persoonallisuudesta ja luonteesta kuinka koira käyttäytyy kun se menettää jotain mikä sen mielestä olisi miellyttävää.

Riippuu tilanteen voimakkuudesta ja pituudesta kuinka koira käyttäytyy. Jos negatiiviset tunteet kestää pitkään, sen sijaan että koira raivoaa ja on kiukkuinen, se voi jossain vaiheessa muuttua masennukseksi.

AGRESSIO

Agressiivinen käytös ei ole tunne, se on käytös. Koira käyttäytyy agressiivisesti koska se on raivoissaan tai peloissaan. Syitä voi olla monia ja taustalla voi olla monenlaisia syitä ja tunteita.

Mistä lähtien agressiivinen käytös on hyökkäävä käytös? Koiralla on paljon eleitä jotka kertoo ettei se esimerkiksi haluaisi vieraan ihmisen tulevan lähemmäs kun sitä pelottaa.

- haukottelee, vilkuilee, nuolee nenää
- kääntää päätä pois
- kääntää kehon pois, istuu ja nostaa tassua
- kävelee pois
- hiipii, korvat takana
- seisoo, kyyristyy, häntä alhaalla
- makuulla, jalka ylös
- jäykistyy, tuijottaa
- murisee
- nappaa
- puree

Nämä kolme alinta on agression portaiden ääripäät mutta sitä ennen koira on monin monin elein yleensä kertonut että sitä pelottaa tai jännittää. Joskus nämä ensimmäiset eleet jää ihmisiltä huomaamatta. On hyvä muistaa myös se että käytöksen taustalla on pidempi kehitys. Muutoksiakaan ei siis voi tapahtua päivässä.

MITÄ TARKOITTAA OPPIMINEN?

Koiran kannalta oppiminen voi tarkoittaa sitä että tuntuu hieman paremmalta, esimerkiksi saa makkaraa, pääsee irti juoksemaan, voi välttää jotain epämiellyttävää. Koira muuttaa käytöksen koska se tuntuu paremmalta. Tunteet muokkaa käytöstä, koira tekee sen mikä tuntuu paremmalta.

Jos esim. näykkäsemällä vierasta -> vieras menee kauemmas -> jännitys helpottaa -> koiran mielestä tämä on kannattavaa koska ei tarvi jännittää ja koira saattaa oppia että varottavat eleet ei kannata (koiralla voi olla kokemus että moni ihminen ei osaa niitä lukea - ei reagoi varoittaviin eleisiin) ja näykkäseminen on tähän ratkaisu. Miksipä siis jatkossa "tuhlata" aikaa varoittaviin eleisiin vaan sama käydä suoraan toimintaan joka tehoaa.

Kun koiran koulutuksessa käytetään palkitsemista, koiran on parempi olla ja käytös muuttuu. Koira tekee sen toivotun asian koska sen on parempi olla. Koiraa voi palkita eri tavoin.

Käytetään rankaisua koska ei esimerkiksi haluta että koira uudelleen menee varastamaan pöydältä, koiran mielestä rankaisu oli epämiellyttävä ja se ei halua joutua uudelleen samaan tilanteeseen, käytös vähenee.

MIKSI KOIRA OPPII?

Koira oppii koska käytöksen muutos kannattaa. Se saa jotain miellyttävää tai voi välttää jotain epämiellyttävää. Tähän liittyy aina tunteet ja tunteilla on väliä. Jos palkitaan - on parempi olla - käytös lisääntyy. Jos rankaistaan - on pahempi olla - käytös vähenee.

Positiivinen vahviste - hyvä asia lisääntyy (esim. koira saa makupalan)
Negatiivinen vahviste - paha asia loppuu (esim. hihna ei kiristä enää)
Positiivinen rankaisu - paha asia alkaa (esim. sitruunapanta suhauttaa hajua)
Negatiivinen rankaisu - hyvät asia loppuu (esim. makupala menee piiloon)

Kun koiralta otetaan pois jotain mitä se haluaa, seuraa turhautumista. Aivan kuin meillä ihmisillä kävisi jos tiedät että saat kuukauden ensimmäisenä päivänä palkan, sitten tulisi tieto ettet saakkaan, ilon tilalle tulisi tuhautuminen.

Jos koira pelkää jotain ja se otetaan pois, tulee tilalle helpotus. Meillä ihmisillä käy tässäkin sama asia. Esimerkiksi ajat liian lujaa ja tulee poliisi vastaan ja pysäyttää. Poliisi katsoo kuitenkin tälläkertaa läpi sormien ylinopeuttasi ja saat jatkaa matkaa ilman sakkoja. Pelon tilalle tulee helpotus.

Ilo ja turhautuminen sekä pelko ja helpotus kulkee käsikädessä. Jos käytät palkitsemista, positiivinen vahvistaminen tuottaa iloa ja negatiiviinen vahvistaminen (jonkun pelottavan poistaminen) tuottaa helpotusta. Näillä kahdella on eroa.

Aivot toimii aina välittäjäaineiden kanssa. Tietyissä tilanteissa vapautuu aina tiettyjä välittäjäaineita ja niistä seuraa tietty olotila.

Positiivisessa vahvistamisessa vapautuu dopamiini ja opioidit.
Negatiivisessa vahvistamisessa vapautuu dopamiini, opioidit, noradrenaliini/adrenaliini ja serotoniini.
Rankaisussa vapautuu noradrenaliini / adrenaliini (ja sillä on vaikutusta CRH:n) CRH säätelee stressihormoonia.

On eroa mitä koulutusmenetelmää käyttää ja mitä välittäjäaineita aivoissa vapautuu.

On syytä välttää positiivista rankaisua useimmissa tilanteissa koska agressio voi ilmaantua kouluttajaa/omistajaa/muita eläimiä kohtaan. Voi tulla esiin myös siirretty agressio, eli eläin kohdistaa agression lähimpään kohteeseen koska ei pysty kohdistamaan varinaiseen ärsykkeeseen. Eläin ei tiedä mitä siltä halutaan! Tätä ei kannata käyttää jos on muita keinoja.

Esimerkiksi jos koira rähjää hihnassa vastaantuleville koirille ja pelkää vastaan tulevaa koiraa -> kiristät hihnaa tai nykäiset hihnasta -> paine kaulalla lisääntyy -> koiran tunnetila pahenee -> koira ei pääse tunteesta eroon joten sen on pakko jollain tapaa purkaa tilanne -> koira haluais puraista toista koiraa mutta koska ei pääse sitä tekemään -> siirtää agression ja puree omistajaa.

Sama voi toistua vaikka eläinlääkärissä. Koiralle pistetään rokotetta ja omistaja vakuuttaa ettei koira pure. Koira kuitenkin pelkää pistämistä ja omistaja pitää kiinni. Juuri silloin kun eläinlääkäri pistää, koira haluaisi päästä pelottavasta tunteesta eroon, eläinlääkäri on nopsa ja vetasee kädet pois. Koira puree omistajaa. Koira siirtää agression omistajaan silläkertaa.

Kun käytetään positiivista rankaisua, silloin ei kerrota vielä koiralle mitä sen pitäisi tehdä, mitä sen haluttaisiin tekevän. Koira vain tietää mitä sen ei toivota tekevän.

Tehokas rankaisu koiralle on omistajan huomion pois ottaminen, koiran näkökulmasta välillä erittäin tehokas rankaisu koska koira on sosiaalinen ja haluaa huomiota.

Kouluttamisen tavoite pitisi olla se, että koiran on helppo ymmärtää mitä siltä halutaan. Tavoitteena pitäisi olla se, että kuinka eläin helpoiten hoksaa mitä siltä halutaan.

Koulutuksessa halutaan että koiran on hyvä olla, halutaan positiivista vahvistamista. Käytetään paljon makupaloja koska koirat syö luonnollisesti ja mielellään kun ne on terveitä. Sekin vaikuttaa kuinka me itse ajatellaan asioista. Jos me ajatellaan että koira tekee vain makkaran edestä asioita, se todella tekee sen vain makkaran edestä. Vaikka useimmiten käyttäisi tiettyä palkkaa, voi välillä kokeilla jotain muutakin. Kouluttamisessa vaikuttaa myös se, missä tunnetilassa eläin on.

TUNNE-EHDOLLISTUMINEN

Tunnetila ja tapahtuma yhdistyy. Mitä enemmän tunteita on pelissä, sitä enemmän tätä tapahtuu.
Tunnepohjaiset asiat jää erittäin hyvin mieleen. Jos koira on peloissaan kun se oppii jotain, jatkossa kun se tekee samaa asiaa muistista nousee pelko esiin. Pelon tunteesta on äärimmäisen vaikea päästä eroon. Jos koira on iloinen kun se oppii istumaan käskystä, istuu se jatkossakin käskystä koska se on niin kiva tunne.

Tärkein edellytys oppimiselle on turvallisuuden tunne erityisesti pentuiässä!

KOULUTTAMINEN

Tavoitteena on että koira olisi kokonaisvaltaisesti tasapainossa. Fyysisesti terve, henkisesti tasapainossa. Koiran elämässä voi olla välillä jännittäviä hetkiä mutta täytyy pystyä myös rentoutumaan. Koiran ei tulisi olla kokoajan peloissaan tai turhautunut.

Autonominen hermosto on se osa hermostoa joka hoitaa asioita automaattissesti (hengitys, ruuansulatus jne). Autonominen hermosto voidaan jakaa kahteen osaan. Sympaattinen hermosto ja parasympaattinen hermosto. Kun koira on valppaana (koira näkee toisen koiran) se on valmiina reagoimaan mahdolliseen vaaratilanteeseen - sympaattinen osa aktivoituu ja antaa energiaa hoitaa tilanteen. Kun koira meneekin ohi, se olikin tuttu koira, aktivoituu parasympaattinen hermosto ja koira rauhoittuu. Nämä ei voi toimia yhtäaikaa. Koulutuksella vaikutetaan hermostoon.

Kärsivällisyys tuottaa monesti ongelmaa. Ylikierroksilla ei pysty odottamaan. Tämä kuluttaa koiraa ja omistajaa. Koiralle voi opettaa itsehillintää jotta se olisi kärsivällisempi. Yksi keino on antaa koiralle tilanteita jolloin se itse löytää ratkaisun. Esimerkiksi sillä, että odottaa rauhallisesti, tulee saamaan sen tavoitellun asian.

Kun antaa ruokaa, voi odottaa että koira istuu ja vasta sen jälkeen koira saa ruuan. Koira oppii että kun istuu, ruoka tulee. Tätä voi käyttää myös muissa tilanteissa. Esimerkiksi koiraa pyydetään istumaan ennen kuin ulko-ovi aukeaa (tätä ei kannata harjoitella jos on kiire...). Koira odottaa ulospääsyä ja on sisäisesti hyvin jännittynyt. Ei anneta koiralle mitään käskyä -> odotetaan että koira istuu -> ovi aukeaa -> koira hyppää samantien ylös -> ovi menee välittömästi kiinni -> ei edelleenkään anneta käskyä, odotetaan että koira istuu uudelleen -> kun koira osaa odottaa lupaa vaikka ovi on auki, se saa mennä. Tällä koulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että minä päätän mitä koira tekee, vaan tässä koira oppii itsehillintää ja ratkaisemaan ongelman.

OPERANTTI EHDOLLISTUMINEN

Operantin ehdollistumisen perussääntö: käytös - seuraus - oppiminen

Koira oppii ihan kokoajan, silloinkin kun kouluttaja ei ajattele. Oppimista tapahtuu aina.

Otat kepin maasta -> heität sen koiralle -> koira hakee ja tuo kepin sinulle. Jos haluat tätä, anna palkka. Ellet halua, älä palkkaa heittämällä keppiä uudelleen. Me usein mietimme ketjussa vain palkkaa tai vahvistetta jolla vahvistan käytöstä. Mutta kaikki mikä tuntuu koirasta hyvältä, vahvistaa sitä mitä on sitä ennen tapahtunut. Palkka ei ole pelkkä makkara. Kaikki se mitä tapahtuu ennen miellyttävää palkkaa, vahvistuu. Jossain kohtaa pelkkä tekeminen on kivaa, koira tekee sen aidosti mielellään ja se on palkitsevaa. Käytös vahvistaa sitä mitä sitä ennen on tapahtunut. Millaisella mielialalla koira on ennen kuin heität kepin? Heittämisellä vahvistat sitä mitä koira teki ennen kepin heittoa. Haluanko tätä oikeasti? Haluanko lisää tätä mielentilaa?

PELKO

Usein puhutaan vain pelosta vaikka on erityyppistä pelkoa.

Koiran mielestä on tulossa pelottava asia (toinen koira, auto, lapsi) tyypillisesti koira kiinnittää huomiota. Reaktio on yleensä looginen. Riippuen siitä kuinka pelottava tai äänekäs asia on, sen suurempi reaktio. Mitä lähemmäs koira tulee, sitä enemmän se reagoi. Reaktio on suhteessa pelottavaan asiaan.

Mutta mikä on se kohta jossa tulisi kouluttaa? Koira lähestyy vierasta ihmistä tai jotain pelottavaa asiaa. Kun pelottava asia on kaukana, koiran haluaa lähestyä, haluaa katsoa. Kun ollaan tarpeeksi lähellä, alkaa varovaisuus ja vältteleminen. Koiran tekisi mieli mennä muttei tiedä menisikö sittenkään. Sitten vältteleminen voittaa ja koira ei uskalle mennä lähemmäs. Jos koira pystyisi, se menisi pois.

Koulutuksessa liikutaan sillä alueella, että täytyy tunnistaa mikä on sopivasti ja mikä on liikaa. Vaaditaan pientä stressiä jotta asialle voidaan tehdä jotain.  Missään nimessä ei saa ylittää sitä pistettä jonka jälkeen koira haluaa pois tilanteesta ja koiraa ahdistaa liikaa, koska sitten lisätään pelkoa. Avainasemassa on yrittää tulkita elekieltä ja päätellä missä mennään. Pelko on käyttäytymisen motivaattori. Pelko on syy hyökkäävälle käytökselle.

AHDISTUNEISUUS

Välttämättä ympäristössä ei ole mitään vaarallista. Koiran päässä voi kuitenkin olla aavistus siitä, että jos menen lenkille ja jatkan matkaa, sieltä voi tulla joku toinen koira vastaan. Se aiheuttaa jo ahdistusta. Jos tämä yleistyy, koiran koko elämä voi olla hyvin hyvin pelottavaa. Koira voi pelätä raketteja ja on yhdistänyt sen pimeään. Koira voi alkaa pelätä pimeää, jos menen pimeällä ulos saattaa tulla raketteja. Tämä on haasteellisempaa kouluttaa pois. Tässä kohtaa voi olla että tarvii miettiä jo tarviiko koira jotain lääkkeitä kouluttamisen tueksi.

Koira voi olla niin pelokas ja epävarma ettei se uskalla puolustaa itseään. Ja sitten taas kun tulee enemmän itsevarmuutta, uskaltaa puolustaa itsseään. Pelko voi olla välilllä jarru ja välillä kaasu. Tämä voi olla myös ongelma silloin jos koiralle käytetään lääkitystä koulutuksen tukena. Jos koiralle annetaan lääkettä joka vähentää pelkoa, se saattaakin yhtäkkiä puolustaa itseään.

FOBIA

Fobia on sairaus. Aivotoiminnassa on isoja muutoksia. Tämän voi erottaa sillä että koiran reakti on aina joko tai. Aina täys paniikki, koira ei enää katsele vain varovaisesti. Kun koira ei näe pelottavaa asiaa, kaikki on ok. Kun koira aavistaa että voisi tulla jokin pelottava asia, on täys paniikki vaikkei se välttämättä ole totta onko pelottavaa asiaa olemassakaan.

PELKOREAKTIO

Jos mahdollista, koira mielellään välttelee pelon aiheuttajaa ja piiloutuu
Jos koira on remmissä eikä ole mahdollista paeta, se puolustautuu
Koira jähmettyy paikoilleen, on peloissaan, ei liiku, toivoo ettei kukaan muukaan huomaisi (tätä käytöstä ei nähdä koirilla niin paljon kuin kissoilla)
Koira yrittää kaikkensa ettei tulisi ongelmia, nuolee ja on iloisen oloinen mutta välttää tilannetta ja flirttailee

Mitä enemmä pelkää, sitä pahemmaksi se menee ajan kanssa. Aivoreaktiot aktivoituu. Eri lajeilla on eri asioita mitä ne pelkää synnynnäisesti.

Kipu aktivoi aina automaattisesti pelkoreaktion aivoissa. Aivoalueet jotka aktivoi kivun ja pelon on niin lähekkäin että kumpikin aivoalue aktivoituu. Reaktion voimakkuus riippuu siitä kuinka vahva tunnetila on. Kun koira on todella peloissaan, se peittää kivun. Adrenaliini on niin koholla että koira ei tunne kipua. Tästä esimerkkinä voisi olla se, että koira ei onnu kun se tulee eläinlääkärille ontumisen takia koska pelkää niin paljon että peittää kivun.

Kipuun voi turtua ja ehdollistamisella sen voit ehdä valitettavasti myös kannattavaksi.
Tiettyyn pisteeseen asti aivot sietää kipua. Ja taas toisaalta aivot voi herkistyä niin että pienen pieni kipu tuntuu isommalta.

Jos kivulias asia joka on aiheuttanut pelkoa, tehdään jatkossa väkisin, lisätään vain pelkoa.
Pelosta ei pääse koskaan täysin eroon aivotasolla. Pelosta on aina muistijälki aivoissa. Pelko voi aina tulla uudelleen esiin mutta voidaan nostaa todennäköisyyttä että se ei tulisi esiin. Muutetaan pelottavan asian reaktio eli kuinka eläin reagoi. Pelkoreaktio voi tulla joskus yllättävissäkin tilanteissa esiin.
Koiralle voidaan opettaa muuta käyätöstä jota se tekee epämiellyttävän asian aikana. Tekeminen on niin kivaa että koira unohtaa mitä muuta tapahtuu juuri sillä hetkellä. Tätä voi etukäteenkin harjoitella.

ÄÄNIPELKO

Koiralla on kaksi erityyppistä äänipelkoa. On tavallinen äänipelko joka on opittua.

Sitten taas joillain koirilla on geneettisesti suurempi alttius kovien äänien pelolle. Koiralla ei tarvii olla koskaan mitään huonoja kokemuksia, se vaan pelkää ääntä. Joskus tämä geneettinen äänipelko ei tule heti nuorena esiin, se voi tulla esiin vasta kolmevuotiaana. Jos on geneettinen alttius äänipelolle, sitä on todella vaikea saada kouluttamalla pois.

Haaste on siinä, että jos haluaa päästä eroon pelosta, täytyy tietää mikä pelon aiheuttaa.

Pennuille traumaattiset kokemukset jää erittäin hyvin mieleen varinkin jos ne tapahtuu alta 5 tai 10 viikon iässä. Ne aivoalueet ei ole vielä kehittynyt jotka pystyy käsittelemään pelkoa. Mitä nuorempi pentu on, sitä herkempi se on kaikelle. Se oppii sekä hyvässä että pahassa nopeammin.

Pelon sammuttamisessakin on haasteensa. Koira on koulutettu ettei se pelkää enää aiemmin pelättyä asiaa. Kaikki on hyvin mutta yhtäkkiä voikin tulla eteen joku asia joka laukaisee muiston ja pelkoreaktion. Haju on koirille tärkeä asia ja haju voi laukaista helposti muiston aivoissa.

RAIVO-JÄRJESTELMÄ

Raivo koetaan yleensä epämiellyttäväksi. Joskus raivoon voi tulla mukaan osia jotka on itseasiassa palkitsevia. Kun koira puolustaa itseään, se että pärjää ja selviytyy tilanteesta voi olla palkitsevaa ja voi aiheuttaa sen että koira hyökkää jatkossakin.

Saalistaminen ei aktivoi raivo-järjestelmää. Vaikka kissa vaanii hiirtä ja ravistaa sen kuoliaaksi, se ei ole agressiivista käytöstä. Kissa ei vihaa hiirtä vaan käytös on palkitsevaa.



Tässä minun muistiinpanoni luennolta. Jotain oleellista olen voinut unohtaa ja taas toisaalta jotain olen voinut ymmärtää väärin. Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Kommentoi halutessasi. 

Ottaisinko Fungolaisen?

Harkitsetko lagotto tai podhalanski pentua? Mietitkö mistä sen ottaisit?
Jos pohdinnassa on, tulisiko sinulle fungolainen, kerron hieman siitä kuinka minä valitsen pennuille kodit.

Tällähetkellä ilmoittelen tulevista pentueista aktiivisimmin facebookin Kennel Fungo -sivulla. Nettisivut lakkasi toimimasta kun palveluntarjoaja vaihtui ja uudet on vielä työnalla. Tähän blogiin pyrin kirjottamaan ajan kanssa mahdollisimman paljon tietoa koiristani, minusta kasvattajana, kasvatustyöstä ja kaikesta koiriin liittyvästä.

Minun toiveeni olisi, että saisin puhelun pentua harkitsevalta. Puhelussa pystymme paremmin keskustelemaan siitä millaista koiraa etsit ja millaiseen paikkaan koira olisi tulossa. Pyrin vastaamaan kaikkiin sähköposti kyselyihin mutta yleensä vastaukseeni kirjaan että toivoisin soittoa.

Minulle kasvattajana on tärkeää tietää millaiseen perheeseen ja millaisiin olosuhteisiin pentu olisi tulossa. Puhelimessa voidaan puolin ja toisin kysyä niitä kysymyksiä mitä mieleen tulee. Jos sinua askarruttaa jokin koiriin tai rotuun liittyvä asia, kysy ihmeessä. Vastaan mielelläni ja kerron kasvattamistani roduista.

Jos puhelun jälkeen olemme puolin ja toisin sitä mieltä että fungolainen voisi muuttaa luoksenne, kirjataan nimi ylös varauslistaan. Otan vastaan alustavia varauksia pennuista. Tämä alustava varaus ei vielä sido sinua eikä minua mihinkään. Jos niin käy että päädytkin perumaan varauksen, se on täysin ok. Toivoisin kuitenkin että ilmoitat minulle ellei pennun hankkiminen olekaan ajankohtaista. Lopullinen päätös minulta siitä kuka saa pennun, tulee sitten kun olemme tavanneet kasvotusten.

Sen jälkeen kun pennut on syntynyt, pyrin viikon sisään ottamaan yhteyttä kaikkiin alustavan varauksen jättäneisiin. Kun tiedän montako urosta ja narttua syntyi, aletaan alustavasti katsoa mihin koteihin pennut voisi muuttaa kun sen aika on. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä päätetä mikä kenellekin muuttaa.

Pentujen ollessa 3-4 viikon vanhoja, voi niitä tulla katsomaan. Ensimmäiset viikot annan emän hoitaa rauhassa pentujaan. Näin minimoimme emän stressin pentujen ollessa pieniä. Stressi välittyy pentuihin ja vaikuttaa niiden luonteeseen. Kolmen viikon iässä kun pennut alkaa itse jo liikkua ja poistua laatikosta, ei emä enää voi niitä niin paimentaa ja luontaisesti ei stressaa enää vieraistakaan. Myös tautiriskin takia en päästä vieraita liian aikaisin kotiimme.

Edellytän että pentua harkitseva käy luonamme katsomassa pentuja ennen luovutusikää. Toisinaan välimatkaa on satoja kilometrejä mutta pidän tätä vierailua erittäin tärkeänä. Tämän vierailun jälkeen kun näemme toisemme, teen lopullisen päätöksen kuka saa pennun minulta. Minulle on erittäin tärkeää että yhteistyö uuden kodin välillä sujuu. Kun ostat koiran, se on sinun eikä vaatimuksia sen käytöstä jää kasvattajalle. Mutta jos koiran kanssa tulee haasteita, haluan olla apuna ja tukena kaikin tavoin miten vain voin. Ja olen erittäin otettu kun saan viestiä myös sillon kun kaikki menee hyvin.

Minun mielestä on tärkeää että näet millaisista oloista pentu on muuttamassa luoksenne. Myös siksi tämä vierailu ennen luovutusikää on tärkeä. Jos sinua kasvattajan luona vähänkään arveluttaa koirien tai pentuje elinympäristö tai hoito, älä ota pentua. Koskaan pelastaminen ei auta, sillä tapaa vain annat tilaa uusille pennuille. Myös tässä vaiheessa on vielä helppoa perua pennun varaus jos tuntuu siltä että kasvattajan kans ei yhteistyö pelaa tai et tule juttuun. Tässä vaiheessa varauksen peruminen on vielä täysin ok. Koira tulee perheenjäseneksi, siihen kiintyy valtavasti ja se elää parhaassa tapauksessa pitkään. On erittäin tärkeää että tulet kasvattajan kanssa juttuun. Ja minulle on tärkeää että uusi perhe käy tutustumassa luonamme pentujen elinympäristöön ja on varma siitä että haluaa minulta pennun.

Kun olen tavannut kaikki tulevat pentujen omistajat ja pennut kasvavat ja kehittyvät, alan miettiä mikä kenellekin sopisi luonteensa puolesta. Pyrin mahdollisuuksien mukaan ottamaan aina vastaan toiveet siitä, kuka minkäkin pennun haluaisi. Pentujen luonteissa on eroja. Siksi pyritään löytämään sopivan luonteinen pentu jokaiseen perheeseen. Lagottojen kohdalla väritoiveet otan mahdollisuuksien mukaan huomioon mutta pelkän väri perusteella en pysty pentuja jakamaan. Podhalanskien kohdalla ei väriä tarvii ajatella kun kaikki on valkoisia. =) Jos tulevat omistajat on kiinnostuneita näyttelyistä, pyritään kattomaan luonteeltaan ja rakenteeltaan potentiaalinen näyttelykoira. Minä en edellytä näyttelykäyntejä mutta ilahdun aina kun kasvatit käyvät näyttelyissä. Ja jos näyttely kiinnostaa, autan niin paljon kuin suinkin voin. On kuitenkin ok haluta pelkästään kotikoiraa. Jokaisesta koirasta ei koskaan tule näyttelytähteä eikä se ole kaikkien mieleinen harrastus. Tärkeintä minulle on se, että koira voi elää tasapainoista ja hyvää elämää uudessa perheessä harrastipa se mitä tahansa.

Pennut luovutetaan 9 viikon iässä ja täältä voit lukea miksi. On tärkeää että pennun muuttaessa uuteen kotiin, pystyt olla pennun kanssa vähintään viikon pari kotosalla. Sinä aikana voit opettaa pennulle yksinoloa. Pennulle on stressaavaa muuttaa sisarusten ja emän luota uuteen kotiin ja vielä stressaavampaa se on jos pentu joutuu heti jäämään yksin uudessa kodissa. Tämä voi laukaista jopa myöhemmin eroahdistuksen.

Kun pentu on muuttanut uuteen kotiin, olen mielelläni apuna niin paljon kuin voin ja tarvii. Et koskaan jää pentusi kanssa yksin. Neuvon mielelläni hoidossa, ruokinnassa ja koulutuksessa jos tarvit apua. Välimatkan takia voi olla että emme näe kovin usein mutta puhelin tavoittaa aina. Olen kouluttautunut eläinten kouluttajaksi, eläinten hoitajaksi ja käynyt kasvattaja-akatemian sekä lukuisia luentoja. Opiskelen mielenkiinnosta kokoajan lisää ja jaan tietoa mielelläni myös kasvattien omistajille.

Jos olet kiinnostunut fungo pennusta, soittele niin kerron lisää tulevista pentueista ja suunnitelmista. Ellen pysty vastaamaan puheluusi, soitan takaisinpäin ja voit toki soitella uudelleenkin. Jos mieltäsi askarruttaa joku rotuun, luonteeseen, terveyteen, hoitoon, ruokintaan tai koulutukseen liittyvä asia, ethän epäröi kysyä. Sähköpostillakin tavoitat ja puhelimitse pentuvaraukset. =)

Trimmauskurssi 17.3.2017

Järjestän toivotun ja paljon pyydetyn trimmauskurssin Paavolassa. Kurssipaikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Kaikki ilmoittautumiset sähköpostiin. Muista mainita tuletko koiran kanssa vai kuunteluoppilaaksi. 

Jos sinulle ei ole lagottoa, mutta harkitset lagoton ottamista ja mietit turkin hoitoa, voit osallistua kurssille kuunteluoppilaana.

Kuvaa klikkaamalla saat sen isommaksi.

Käyttäytymisen ja persoonallisuuden periytyvyys

Kuinka geenit ja ympäristö vaikuttaa koiran käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen, mikä on periytyvää?

Siinäpä vasta mielenkiintoinen kysymys. Kävin kuuntelemassa Katriina Tiiran luennon aiheesta Kuopiossa. Katriina on biologi ja tutkija. Katriina on tutkinut eläinten käyttäytymistä lähes 20 vuotta Helsingin Yliopistolla. Hän kertoi uusimpia tutkimustuloksia ja luento pohjautui tutkittuun tietoon.

Koiran käytökseen vaikuttaa persoonallisuus ja kokemukset. Eläin tekee tilannekohtaisia päätöksiä sen pohjalta, että se maksimoi hyödyt ja minimoi kustannukset. Osaan roduista on jalostettu yhteistyöhalukkuutta, ne ei tarvitse paljon palkkiota jotta ne toimii. Toiset rodut taas on sellaisia, että ne kysyy: "anna mulle joku hyvä syy miksi mä teen tätä? Jos jätän tekemätt, tuleeko siitä haittaa?" Jos koira on arka, ne hyödyt mitä tilanteesta pitäisi saada, pitää olla tosi tosi isot. Arka koira miettii aina onko siinä mitä teen, jotain vaarallista ja vaakakupissa painaa paljon haitat. Rohkea koira menee ja ajattelee että ei kait tässä paljon haittoja mahda olla koska on asia josta hyödyn.

Persoonallisuus

Koirien luonteen määrittelystä on tähän saakka vastannut lähinnä harrastajat/työkoirakouluttajat. Luonteen jaottelu ei perustu tutkittuun tietoon.

Persoonallisuustestejä on tehty muille eläinlajeille tosi paljon jo aikaisemmin, tämä ei ole inhimillistämistä. Koirien persoonallisuustestaus on alkanut vasta 2000 - luvulla. Persoonallisuus on sitä, kuinka koira toistuvasti toimii tilanteessa. Persoonallisuuteen vaikuttaa temperamentti ja ympäristön vaikutus (elämänkokemus). Temperamentti on nuoren koiran temperamentti johon alkaa vaikuttaa kokemus ja koulutus. Ihmisillä persoonallisuuden periytyvyys on noin 30-50% ja se on todennäköisesti samaa luokkaa myös eläimillä.

Usein jos koira on pelkäämätön ja utelias, se on myös sosiaalinen, leikkisä ja saalistushaluinen. Jos se on pelokas ja ei ole utelias, se useimmiten ei ole sosiaalinen, se on haluton leikkimään ja haluton saalistamaan. Koira voi olla kaikkea tältä väliltä, sen ei todellakaan tarvi olla kummassakaan ääripäässä mutta kuuluipa se kumpaan tahansa näistä "ryhmistä", tämä luokittelu ei kerro mitään siitä onko se agressiivinen. Eli vaikka se olisi sosiaalinen, leikkisä jne. se ei tarkoita sitä että se ei ole agressiivinen. Ja taas toisaalta vaikka se olisi pelokas, ei sosiaalinen, haluton leikkimän, se ei tarkoita sitä että se olisi aina agressiivinen. Nämä suluissa olevat luonteenpiirteet tuntuvat nivoutuvan nipuksi (pelkäämätön ja utelias, sosiaalinen, leikkisä, saalistushaluinen) ja (pelokas, ei utelias, ei sosiaalinen, haluton leikkimään, haluton saalistamaan) mutta kuuluipa kumpaan ryhmään tahansa, ei voida sanoa kummassa ryhmässä oleva koira on agressiivinen ja kummasssa oleva ei ole agressiivinen.

Jos koira käy luonnetestissä ja testauksen aikana pelästyy, kertoo lopputestin kohdat vain sen, minne koira asettuu arkuus-rohkeus akselilla. Mh-luonnekuvaus ei kerro koiran agressiivisuudesta, se kertoo hyvin minne koira sijoittuu arkuus-rohkeus akselilla. Kumpikaan testi ei siis kerro mitään koiran agressiivisuudesta. Testien tavoitteena on ollut saada hyviä työkoiria, testit ei kerro koiran persoonallisuudesta ja käyttäytymisestä kaikkea. Esimerkiksi laumanvartijan vahtiviettiä ei voida testeillä mitata. Laumanvartija on lammas muualla ja kotona vahtii reviiriään.

Arkuus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys, ne täytyy erottaa toisistaan. Agressiivisuutta on toisissa roduissa enemmän ja se ei kerro arkuudesta. Arka ei välttämättä ole agressiivinen.

Laumahierarkia

Koirilla on luonnollinen hierarkia tarve. Hierarkia syntyy luonnossa eläville laumoille sen takia, että se vähentää agressiota. Ei tarvi miettiä joka kerta kumpi saa ensin ruokaa ja ei tarvi tapella joka kerta asiasta uudelleen. Ylempänä hierarkiassa olevat koirat syövät ensin ruokansa ja alempana olevat syö sen mitä sattuu jäämään tai jätetään. Ei ole vielä tutkimustietoa kuinka suoraan tämä hierarkia siirtyy koira-ihmis laumaan.

Kun sanotaan että koira dominoi ihmistä, siitä 90% on puppua. Yleensä taustalla on aina jotain muuta, syy saattaa paljastua helpostikin kun aletaan tutkia. Osasta roduista on jalostettu todella vaativia, rohkeita, impulsiivisia ja aina elämyksiä hakevia.

Joskus kuulee kysyttävän että pitääkö koira ainan alistaa jotta sen kanssa pärjää? On todettu kaikissa tutkimuksissa että koirien välillä on eritasoisia hierarkioita. Se ei tarkoita sitä että ne pitää alistaa. Koirat luonnostaan pitää ihmistä ylempänä, koiraa ei tarvi alistaa. Koiran kanssa tehdään yhteistyötä. Kouluttajan näkökulmasta sanon että ihminen ei koskaan osaa alistaa koiraa oikein. Jos olet nähnyt kuinka toinen koira alistaa toisen, ymmärrät mitä tarkoitan. Kun koirille tulee erimielisyyksiä, kumpikaan ei heitä toista maahan, ei istu päällä ja toinen vain on alistunut hetkessä. Tähän ei ihminen kykene.

On tosi vanha ajatus että kaikki ongelmat johtuu johtajuudesta. Jos koiran on omistajaa kohtaan agressiivinen tai puree, se johtuu yleensä aina pelosta.

Oman koiralauman hierarkiaa ei ylempänä oleva ihminen pysty juuri muuttamaan. Ihminen voi kertoa koirille että ketään ei kiusata mutta mitenpä nostaa alempana olevaa koiraa hierarkiassa ylemmäs jos se ei itse halua nousta.

Mikä vaikuttaa koiran käyttäytymiseen?

Kasvattajan luona on voinut tapahtua dramaattisia asioita ennen kuin koira on edes muuttanut sinulle ja se voi viakuttaa koiran persoonallisuuteen todella paljon. Siksi kannattaa olla tarkkana mistä ja millaisista oloista pennun ostaa. Jos sinulla herää ajatus siitä että kaikki ei ole hyvin, älä pelasta pentua.

Välillä saa ihmetellä sitä, miksi uroksen ominaisuuksia korostetaan ja urosta nostetaan esiin. Emällä on mahdollisuus joko tuhota tai nostaa pentue. Emä pystyy omalla käyttäytymisellään muuttamaan koko pentueen persoonallisuutta vaikka perimästä tulee 50/50 isältä ja emältä. Nartun hoivaaminen tai hoitamatta jättäminen vaikuttaa todella paljon pentujen käyttäytymiseen. Jos narttu ei nuole ja hoida pentuja riittävästi, pennuista tulee arempia ja aivojen väliset yhteydet ei kehity yhtä hyvin. Siksi täytyykin hämmästellä kuinka joku voi rajoittaa emän hoitamista päästämällä koiran vain ajoittain imettämään pentuja.

Jos koira kokee jonkun traumaattisen asian, se voi geeneissä periytyä vielä jälkeläisillekin. Tätä on testattu hiirillä ja tässä oma lyhennetty versioni hiiritestistä.
Hiiri A pelästytettiin ja samalla annettiin hajua X.
Hiiri B pelästytettiin ja samalla annettiin hajua Y.
Hiiri C pelästytettiin mutta mitään hajua ei annettu.

Kaikki hiiret A, B ja C sai jälkeläisiä ja ne sai jälkeläisiä.
Hiirelle D (pappa on hiiri A) annettiin hajua X ja se pelästyi, annettiin hajua Y ja mitään ei tapahtunut.
Hiirelle E (pappa on hiiri B) annettiin hajua X ja mitään ei tapahtunut, annettiin hajua Y ja se pelästyi.
Hiirelle F (pappa on hiiri C) annettiin hajua X ja mitään ei tapahtunut, annettiin hajua Y ja mitään ei tapahtunut.

Tämä testi kertoi sen, kuinka ympäristön aiheuttama trauma voi geeneissä periytyä vielä jälkeläisillekin.

Periytyykö käyttäytyminen?

Kun katsoo eri rotuja, tajuaa kuinka asia on. Kaikki on kuitenkin lähtöisin sudesta. Jos rotujen väliset erot ei olisi perinnöllistä, olisi erot omistajien tekemiä. Jos käyttäytyminen ei periytyisi, dreeverin omistajat vain osaa kouluttaa koiransa ajamaan jänistä ja cihuahuan omistajat ei.

On olemassa voimakkaat geneettiset taustat käyttäytymiselle. Ketuilla tehty testi on todella vahva todiste siitä, että käyttäytyminen periytyy. Kettutesti menee lyhennetysti näin: otettiin jalostukseen kettuja jotka olivat kesyimpiä ja vähiten agressiivisia ihmistä kohtaan eli laitettiin käsi häkkiin ja testattiin. Tätä jatkettiin kolmen sukupolven ajan ja yllättävän nopeasti saatiin aikaan kettuja jotka eivät olleet agressiivisia ihmistä kohtaan. Neljän sukupolven kohdalla ne alkoivat heiluttaa ihmisille häntää. Kuuden sukupolven kohdalla huomattiin että ne alkoi ottaa ihmiseen kontaktia, oli vinkumista, käden nuolemista ja niistä ketuista tuli koiramaisia. Samalla testissä kuitenkin huomattiin että kettujen ulkomuoto alko muuttua, alko tulla luppakorvia, pilluja turkkiin, ja ketuilla oli parempi ihmisten eleiden lukukyky. Huomattiin että kun keskityttiin tiettyyn käyttäytymispiirteeseen, saatiin aikaan muutoksia myös ulkomuodossa.

Mitäpä tapahtuu nykyisin koiran jalostuksessa kun keskityttään vahvasti valitsemaan tiettyä ulkomuotoa. Keskitytään tiettyyn väriin eikä hoksata mitä muuta, ehkäpä ei toivottua saadaan mukana. Koirilla geenit periytyy tiettyinä rykelminä. Eli valitset tietyn värin ja saat samalla nipun muita geenejä. On rotuja joissa koirat on jaoteltu tiettyihin väriryhmiin. Esimerkiksi tanskandogeissa saa yhdistää vain tiettyjä värejä keskenään ja kuulemma kasvattajatkin jo sanoo että tietyissä väreissä on tiettyjä käyttäytymispiirteitä. Tätä ei kuitenkaan ole missään rodussa vielä tieteellisesti todistettu ja tanskandoggi on vain yksi esimerkki rodusta jossa ei kaikkia värejä voi yhdistää mitensattuu keskenään.

Heritabiliteetti

Heritabiliteetti eli periytymisarvo kuvaa sitä, miten suuri osuus yksilöiden välisistä eroista ko. ominaisuudessa johtuu perinnöllisistä eroista. Tätä kuvataan joko desimaali lukuna (esim. 0,1) tai prosenttilukuna jolloin 0,1 on 10%.

Heritabiliteetti ei kerro mitään sen ominaisuuden määrästä rodussa. Esimerkiksi labradorinnoutajista suurin osa on niin sosiaalisia eikä niissä ole paljon eroja että heritabiliteetti on pieni. Jos rodussa jonkun ominaisuuden kohdalla saadaan heritabiliteetiksi yli 40, tätä tietoa voidaan käyttää jalostuksessa kun rodun sisällä on riittävästi eroavaisuuksia.

Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan on hyvin vahvasti periytyvä ominaisuus.

Ominaisuuksia joilla on korkea periytymisaste:
Kiinnostus riistaan, metsästystaipumus, paimennus jne.
Kiinnostus uimiseen
Periytyviä luonneominaisuuksia on mm:
 - aktiivisuus
 - ääniarkuus
 - sosiaalisuus ihmisiä kohtaan
 - agressiivisuus koiria kohtaan
 - agressiivisuus ihmisiä kohtaan
 - stereotypiat (ei aina johdu olosuhteista, osalla roduista on suurempi perinnöllinen taipumus siihen)

Periytyvyys

Luonneominaisuudet periytyy vanhemmilta jälekäisille mutta ei voi suoraan ajatella niin, että kun pentueen emä ja isä on tällaisia, saan jompaa kumpaa tai sekotuksen. Monet geenit vaikuttaa koiran luonteen ominaisuuksiin ja ne ei aina ilmene joka sukupolvessa, joten sen takia jalostaminen on haasteellista.

Ympäristö

Jo kantoaika vaikuttaa paljon syntyvän pennun luonteeseen. Tämän ajan pitäisi olla mahdollisimman stressitöntä aikaa. Stressi saattaa vaikuttaa pentuihin hormoonien välityksellä. Rotilla tätä asiaa on tutkittu ja kantoaikana stressanneen emän poikaset on herkempiä ja reaktiivisempia testitilanteissa.

Jos emon hoidossa on puutteita, se vaikuttaa jälkeläisten käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen. Sama tapahtuu silloin, kun emän ei anneta vapaasti hoitaa pentuja. Koirilla joita ei emä ole hoitanut riittävästi, on lisääntynyttä pelkoa, ahdistusta, puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä (yhtäkkinen agressio), alentuneet kognitiiviset kyvyt, muuttunut stressivaste, epigeneettisiä muutoksia jotka saattaa periytyä jälkeläisille. Tutkimuksissa on todettu, että ne koirat jotka jahtasivat häntää, on kokenut huonompaa emon hoitoa ja erotettu aikaisemmin emosta. Jos emä on hoitanut huonosti ja pentu on sosiaalistettu huonosti, koirasta tulee arempi. Jos emän nuoleminen jää pois ensimmäisinä kahtena vuorokautena syntymän jälkeen, aivojen kehittyminen hidastuu. Emän nuoleminen ensimmäisen kolmen viikon aikana on todella todella tärkeä asia. Tieteellisesti ei ole vielä tutkittu kuinka paljon ihminen pystyy kompensoimaan puutteellista emon hoitoa eli jos "nuolemista" (silittäen) tekee ihminen. Tutkimuksissa on todettu että varsinkin aamu-ajan emon hoiton on tosi tärkeää.

Nuoruusiän traumoilla voi olla todella kovat vaikutukset. Tiedetään että kun emä sai "hermoromahduksen" ja tappoi yhden pennun sekä tokkasi kovasti kahta pentua (kolme nukkui), jouduttiin nämä pennut joita emä tokkasi, lopettamaan myöhemmin vakavien käytöshäiriöiden takia. Kolmelle nukkuvalle pennulle ei tullut käytöshäiriöitä.

Sosiaalistamisjakso ei välttämättä päätykään 12 viikoon. Ei roduilla on todella paljon eroja. Esimerkiksi labradorinnoutajilla tämä jakso ei mene välttämättä umpeen lainkaan, niiden on hyvin helppoa sopeutua uusiin asioihin ja tilanteisiin vanhempanakin. Sosiaalistamisjakso se on kuin eräänlainen avoin ikkuna, se sulkeutuu eri roduilla eri aikaan. Tästä ei ole tieteellistä tutkimusta.

Pentutesti ei korrelisoi aikuisen koiran käyttäytymisen kanssaa. Esim. saksanpaimenkoira voi näyttää arkuutta pentutestissä 90 prosenttisesti ja labradorinnoutajat samassa iässä 4 prosenttisesti. Tämä kertoo siitä että pentutesti ei kerro aikuisen käytöksestä mitään. Saksanpaimenkoira ehkä kehittyy nopeammin ja taas toisaalta labradorinnoutaja voi olla avoin kaikelle uudelle vielä vanhanakin. Ne rodut joissa on sutta, on sosiaalistettava todella kunnolla.

Epigenetiikka

Epi = yläpuolella
Ympäristöstä ja kokemuksista johtuvia perinnöllisiä muutoksia geenien toiminnassa ja säätelyssä, jotka ei oo muutoksia itse DNA:ssa. Geeni joka toimii liiallisesti tai on liian pienenä, ei aina periydy jälkeläisille mutta toisinaan se periytyy. Joskus nämä muutokset saattaa olla kuitenkin palautuvia. Tavallaan on totta että elämänkokemukset periytyy jälkeläisille. Raskauden aikaset ympäristötekijät, mm. ruokavalio ja erilaiset ympäristötekijät (ympäristömyrkyt) saattaa aiheuttaa muutoksia geenien säätelyssä.

Jos emo puutteelliesti hoitaa jälkeläisiä, se näkyy useammassa sukupolvessa siten, että pennuissa on arkuutta ja stressiherkkyyttä. Jos emo ei osaa tai ei anneta hoivata, pennuista tulee arempia ja herkempiä stressaamaan kuin mitä ne geenien perusteella olisi. Tämä vaikuttaa monta sukupolvea eteenpäin.

Pelokkuus ja ääniarkuus

Pelokkuus on vahvasti periytyvää (heritabiliteetti n. 0,50). Pelokkuus voi johtua myös puutteellisesta emon hoidosta, puutteellisesti sosiaalistamisesta tai huonoista kokemuksista. Pelokkuus ilmenee usein uusissa tilanteissa. Koira tottuu omaan rutinoituneeseen elämään ja kun se viedään uuteen tilanteeseen, näissä tapauksissa pystytään testaamaan koiran pelkoa tai myös uteliaisuutta. Rohkeille koirille uusi tila on täynnä mahdollisuuksia, arka koira haluaa olla jaloissa tai jopa pois tilanteesta.  Yleistynyt arkuus (uudet imiset, tilanteet, koirat) on ajateltu olevan perinnöllisen arkuuden merkki.

Agressiivisuus

Tutkimuksissa on todettu että agressiivisuus koiria kohtaan periytyy voimakkaasti (heritabiliteetti 0,77) samoin kuin agressiivisuus ihmisiä kohtaan (heritabiliteetti 0,81). Pieneen kokoon ja lyhyihin jalkoihin vaikuttavan geenin yksi alleeli ilmeisesti vaikuttaa siihen, että nämä rodut on arempia ja agressiivisempia. Osan tästä käytöksestä selittää sen että niillä on sille altistava geeni. 

Agressiivisuutta motivoi usein pelko. Mitä nuorempana koiran on kokenut traumaattisen kokemuksen, sitä vahvempi pelko siitä koiralle usein syntyy. Joillain roduilla on todettu että pelästyminen alle 1 vuotiaana oli selkeästi yhteydessä agressiiviseen käyttäytymiseen. 

Ääniarkuus

Ääniarkuudella tarkoitetaan sitä, että koira pelkää isoja ääniä kuten ukkosta, ilotulitusta tai laukausta. Ääniarkuus yleensä pahenee iän myötä. Jos ääniarkuus saadaan koulutuksella opetettua pois, silloin on todennäköistä että taustalla on vain pelästyminen eikäa arkuus ole geeniperimässä. 30-40% koirista on suomessa ääniarkuutta. Kun koira on pelästynyt, sen stressitaso on pitkään korkealla. Tutkimuksissa on huomattu että stressitaso laski nopeammin kun koira sai olla perheen toisen koiran seurassa. Ihmisen käytöksellä ei ollt vaikutusta.

Koirat saattaa pelottavissa tilanteissa reagoida joko aktiivisesti tai passiivisesti. Passiivinen käytös (jähmettyminen) saattaa jäädä kokonaan huomioimatta. Todennäköisesti ääniarkuus on voimakkaasti periytyvää (esim. labradorinnoutajilla heritabiliteetti on 0,56). Jossain tutkimuksissa on todettu että 33,4% ääniaroista koirista on kokenut trauman. Todennäköisesti luku on kuitenkin pienempi.

Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa alkaa ennen sairauden näkyviä merkkäjä ilmetä ääniarkuutena. On myös muita merkkejä jotka saattaa ilmetä ennen sairauden ilmenemistä ääniarkuutena.

Joissain roduissa ääniarkuus on saattanut "vahingossa" lisääntyä jos sitä ei jalostusvalinnoissa oteta lainkaan huomioon.

Hyperaktiivisuus, impulsiivisuus (ADHD)

Hyperaktiivisuus on liiallista aktiivisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, impulsiivisuutta joka on hyvin samankaltaista kuin lasten ADHD. Ihmisten ADHD:lla on erittäin korkea periytyvyysaste (heritabiliteetti 0,6 - 0,9) mutta myös ympäristötekijöillä on vaikutusta.

Metsästys ja työkoirarodut on alttiimpia koska jalostuksessa on painotettu korkeaa aktiivisuustasoa ("viettiä") ja lisääntynyttä kiinnostusta ympäristöä kohtaan. Näillä koirilla on huono keskittymiskyky ja korkea impulsiivisuus. Ne ei voi keskittyä pitkiin tehtäviin ja kaikki häiriö keskeyttää tehtävän. Koira on erittäin herkkiä uusille asioille (ihmiset, koirat jne), ne ovat häiriöherkkiä.

Rangaistukset ja pakotteet ei toimi näillä koirilla, pakotteista koiran aktiivisuustaso nousee vielä korkeammalle. Palkkiot toimii näille koirille hyvin kunhan niitä tulee riittävän usein, koira ei jaksa odottaa viivettä palkkiossa. Nämä koirat tyypillisesti työskentelee hyvin jatkuvan vahvistuksen alla, mutta pitkäkestoiset liikkeet ilman palkkiota on lähes mahdottomia. Impulsiivisilla koirilla on enemmän käyttäytymisongelmia. Koira joka kiihtyy nopeasti todella korkealle, ei pysty ratkaisemaan ongalmia.

SMART DOG TESTI

Katriina Tiira on kehittänyt testin joka testaa koiran persoonallisuutta.
Täältä voit lukea lisää testistä: https://smartdog.fi/



Tässä minun muistiinpanojani luennolta. Jotain oleellista olen voinut sivuuttaa ja taas toisaalta jotain olen voinut ymmärtää väärin. Mutta haluan jakaa muistiinpanoni ja huomioni teidän kanssa. Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Kommentoi halutessasi. 

Terveellinen ravinto on hyvän terveyden edellytys

Koiran raakaruokinta

Raakaruokittu koira saa mahdollisimman monipuolisesti raakana lihaa, kasviksia ja lihaisia luita. Teollisesti valmistettuja ruokia ei tarjota. Ruoka ei sisällä viljaa, säilöntäaineita, väriäaineita tai lisäaineita.

Kennelissämme kaikki koirat ovat syöneet raakaruokaa vuodesta 2007. Raakaruokaa saa kantavat emät, pennut ja aikuiset koirat. Kasvateista melkein kaikki on raakaruokinnalla ja toivonkin että kasvattini raakaruokitaan ainakin tärkeimmän kasvukauden ajan. Omistaja kuitenkin päättää koiran ruokavaliosta.

Koira on lihan syöjä. Ihminen on jalostanut koiran ulkonäköä ja käyttötarkoitusta. Koiralla on kuitenkin vielä petoeläimen hampaat jotka on tarkoitettu raateluun ja lihan paloitteluun. Koiran hampaat on erilaiset kuin kasvissyöjän hampaat. Koiralla on erityinen ruuansulatusjärjestelmä, vahvat mahahapot ja lyhyt suolisto. Evoluution aikana ruuansulatus on muokkautunut, se ei ole enää täysin samanlainen kuin sudella.

Ruokavalio ei koostu pelkästä lihasta. Pienet saaliseläimet on aina syöty kokonaan ja ravinnoksi on silloin saatu lihaa, luita, mahalaukku ja sen sisältö (kasvissyöjillä kasviksia), sisäelimet. Suomalaisissa lihoissa ja ruuissa ei ole salmonellan vaaraa vaikka ne syötetään raakana. Salmonellaa toisaalta on löydetty muun muassa koiran vuotaluista, auringonkukansiemenistä ja koiran kuivamuonasta.

Usein kuulee kysyttävän onko raakaruokitulla koiralla enemmän loisia, ei ole. Järvikalasta madon munat ja madot kuolee pakastuksessa. Koiran ruuansulatuskanava on lyhyt ja hapan joten se pystyy käsittelemään haitallisia bakteereja kuten e.coli ja salmonella.

Raakaruokinnassa tasapaino syntyy monipuolisuudesta, tarjotaan koiralle eri eläinlajeja ruuaksi. Koiran olisi hyvä saada vähintään kolmea eri eläinlajia mutta mielellään viittä eri eläinlajia. Koiran ruuaksi sopii hyvin esimerkiksi sika, nauta, broileri, kalkkuna, hirvi, lammas, hevonen, lohi jne. Tasapaino raakaruokinnassa ei toteudu yhdessä päivässä kuten ei ihmisilläkään. Ei ihminenkään syö yhtenä päivänä kaikkea mahdollista tarvitsemaansa varmistaakseen kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Miksi ei teollista valmisruokaa?

Usein kuulee sanottavan että teollisesta valmisruuasta koira saa varmasti kaiken tarvitsemansa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Lisäksi koira saa samalla teollisesti valmistettuja säilöntä-, väri- ja makuaineita. Helpointa on kuitenkin on ostaa kuivamuona säkki ja siirtää vastuu koiran terveydestä ja hyvinvoinnista valmistajalle.

Kuivamuonaa on valmistettu noin 50 vuotta. Sinä aikana koirille on lisääntynyt terveys ongelmat, allergiat, iho-ongelmat, luuston ongelmat ja kasvuhäiriöt. Kuivamuonalla koirien terveydentila on selvästi huonontunut. Aiemmin syötettiin kotiruokaa ja ruuan tähteitä. Koira ei niistäkään välttämättä saanut kaikkea tarvitsemaansa mutta se ei myöskään saanut teollisia, keinotekoisia lisäaineita. Ei pystytä todistamaan että kuivamuonalla olisi saatu terveempiä yksilöitä, päinvastoin. Koirilla on lisääntynyt muun muassa syöpä ja lisääntymisongelmat. Lisääntymisongelmatkaan eivät kaikki ole tullut jalostuksen myötä.

Tiedätkö mitä koirasi syö?

Kun koira syö kuivamuonaa, omistaja usein tietää mitkä on ruuan pääraaka-aineet. Esimerkiksi kana ja riisi. Harva on kuitenkaan perehtynyt tuoteselosteeseen ja tutkinut sekä ymmärtänyt mitä ruoka oikeasti sisältää.

Raaka-aineiden laatu ja alkuperä onkin sitten ihan toinen juttu. Liha ei ole lihaa vaan se on lihan oheistuotteita, teurasjätteitä jotka ei mene ihmisravinnoksi. Kun vertaa lihan kilohintaa ja kuivamuonan kilohintaa, se jo yksistään kertoo paljon. Kukaan ei myy kuivamuonaa tappiolla. Jos pussin kyljessä lukee esimerkiksi kanan lihaluujauho, sinne on jauhettu kanan jalat, nokat, höyhenet ynnä muu teurasjäte. Rehulain mukaan koiranruokaan saa käyttää käsiteltynä mm. turkiseläintenruhoja, sorkkia, kavioita, höyheniä, villaa ja sarvia, kanan jalkoja ja -nokkia, naudan verta, kiveksiä ja turkkia.

Kaikki kuivamuonat koostuu suurilta osin viljatuotteista, ohra, vehnä, riisi, kaura tai maissi. Viljatuotteet on kuivamuonan pääraaka-aine koska se on hyvin edullista. Eikä viljat ole viljaa vaan ne on peräisin viljojen jauhatuksesta, viljan korsista ja vihannes tehtaista syntyvistä jätteistä. Tuoteselosteissa kaikki viljalaadut ja niiden ainesosat on eritelty jotta saadaan pääraaka-aineeksi liha. Osa kuivamuonista on valmistettu viljoista jotka on peräisin ihmisravinnoksi kelpaamattomista, niissä on haju, maku tai muita vikoja. Viljat on suurimmaksi osaksi hiilihydraattia jota koira ei tarvitse lainkaan siinä määrin kuin ihminen, koira saa energiaa rasvoista ja proteiineista.

Kuivamuonassa rasvat on pahimmassa tapauksessa peräisin eltaantuneista rasvoista. Pilaantunut rasva on todella haitallista koska se kuluttaa elimistön A- ja E-vitamiineja. Rasvat kuumennetaan ja käsitellään valmistusvaiheessa jolloin suurin osa niiden hyvistä ominaisuuksista katoaa. Saman tien kun ruokapussi avataan, alkaa rasvat härskiintyä kun ne on hapen kanssa kosketuksissa.

Vitamiinit ja kivennäisaineet lisätään valmistuksen loppuvaiheessa. Lisäksi kuivamuonaan lisätään säilöntä-, väri- ja makuaineita. Ne on keinotekoisia joista osaa ei saa käyttää ihmisruuissa. Joissain tuotteissa säilöntään on käytetty C- ja E-vitamiinia mutta ne ei säily pitkään ja on teollisesti valmistettuja. Pitoisuudet alkavat vähentyä heti kun tuote on pakattu ja nopeutuu kun pussi avataan. Markkinoilla on kuivamuonia jotka ei sisällä keinotekoisia säilöntäaineita, mutta kukaan ei kerro kuinka tuote säilyy pussissa jopa yli vuoden. Maittavuuden lisäämiseksi kuivamuonaan on lisätty suolaa jota on liikaa koiralle. Moni kuivamuonaa syövä koira juokin todella paljon.

Kuivamuonaa markkinoidaan kovasti sillä että koira saa ruuasta varmasti kaiken tarvitsemansa. Moni ei uskalla alkaa ruokkia koiraa raakaruokinnalla koska pelkäävät saako koira varmasti kaiken tarvitsemansa. Kuivamuonassa kaikki on samassa paketissa ja puutoksia syntyy koska jotkut ravintoaineet estävät toisten imeytymistä. Raakaruokinnassa eri ravintoaineet tulee eri lähteistä ja usein eri ruokintakerralla. Monipuolisuus ruokavaliossa on avainsana.

Valmisruokien suuri viljapitoisuus aiheuttaa monille koirille ongelmia, allergiat, korvatulehdukset, iho-ongelmat, mahalaukun kertymä, nivelongelmat, imeytymishäiriöt, ruuansulatusvaikeudet jne. Viljat heikentää lihansyöjän vastustuskykyä ja hampaita. Teollisten ruokien väri-, säilöntä- ja lisäaineet aiheuttaa ripulia, kaasuuntumista, allergioita ja yliherkkyyttä. Jopa käytöshäiriöitä. Kipeä vatsa ja huono vointi saa koiran esim. puremaan huonekaluja. Lisäaineet aiheuttavat ylivilkkautta. Tiedän tapauksia joissa kuivamuonaa syövän koiran maha on jatkuvasti hieman sekaisin ja koira tuhoaa kotia. Kun ruoka vaihdetaan raakaruokaan, tuhoaminen häviää. Vatsa on kunnossa ja koira voi hyvin.

Miksi raakaruokinta?

Raakaruokinta ei ole ihmelääke mutta sillä voi olla kuitenkin suuri vaikutus koiran hyvinvointiin. Monet terveys ongelmat johtuu koiralle sopimattomasta ruokavaliosta. Koira voi olla allerginen jollekin ruuan osalla vaikka se ei olisikaan allerginen proteiinin lähteelle.

Raakaruokinnalla monet terveys ongelmat on hävinnyt. Korvatulehdukset, allergiat, anaalirauhasongelmat, mahaoireet, hiivaongelmat, jopa käytöshäiriöt ja moni muu terveys ongelma. Isoille koirille tyypillinen vastalaukun kiertymä tarvii aina kaasuuntumisen. Raakaruoka ei kaasuunnu toisin kuin kuivamuona. Hyvän terveyden edellytys on laadukas ruoka.

Raakaruokitut koiranpennut kasvavat tasaisemmin, hitaammin ja kasvuhäiriöiden riski pienenee. Kun emä on saanut raakaruokaa kantoaikana, on pennut syntyessään jo jäntevämpiä ja lihaksikkaampia. Usein minusta tuntuu että ne melkein kävelee kohdusta ulos. ;) Raakaruokituilla koirilla on vähemmän lisääntymisongelmia.

Kaikki ruoka raakana, ei kypsennettynä

Raakaruokinnassa ruoka annetaan ehdottomasti raakana. Keittämällä tai lämmittämällä kypsennetty liha sulaa hankalammin koska molekyylit sitoutuu tiukemmin toisiinsa. Kypsennetyn ruuan sulaminen kestää elimistössä pidempään ja tärkeitä ravintoaineita on tuhoutunut. Raakaruoka on biologisesti oikeaoppista eli lajityypillisesti oikeaa. Kun itse kokoaa koiran ruuan, tietää varmasti mitä koira syö. Alkuun raakaruoka voituntua hankalalta ja monimutkaiselta mutta kun pääsee hyvillä ohjeilla alkuun, se on vaivatonta ja helppoa. Reissussa ruoka säilyy helposti kylmälaukussa 3-4 päivää ja sen jälkeenkin on vielä päivän pari koiralle syöntikelpoista. Huoneenlämpöinen liha ei aiheuta koiralle ongelmaa koska mahahapot on vahvat. Usein ripulilääkkeenä voi käyttää jopa pöydällä hieman ruskettunutta lihaa. Koiran lihan voi huoletta pakastaa uudelleen vaikka se olisi kokonaan jo sulanut.

Raakaruokinnassa käytetään aina käsittelemättömiä ja tuoreita ruokia. Kun ruokavalio on riittävän monipuolinen, ei keinotekoisia lisäravinteita tarvita.

Vaihto kuivamuonasta raakaruokaan

Kun koira vaihdetaan kuivamuonasta raakaruokaan, liikakilot katoaa ja lihakset tulee tilalle. Koiralle tulee terve iho, kiiltävä turkki, vahvat kynnet, puhtaat korvat, puhtaat hampaat ja raikas hengitys. Terve koira ei haise. Luiden syöttäminen auttaa anaalirauhasia tyhjentymään. Kuivamuonaa syövä koira yrittää päästä ylimääräisistä aineenvaihdunnan kuona-aineista eroon keuhkojen, korvien ja ihon kautta.

Rasvat

Rasvat on koiran tärkein energianlähde. Rasvahappojen puute aiheuttaa lisääntymisongelmaa ja kasvuhäiriöitä. Pilaantunut rasva on jopa haitallisempaa kuin rasvojen puute. Elimistöstä puuttuu rasvahappoja jos iho kutisee ja turkki on eloton. Talvella hyvänlaatuista rasvaa tulisi saada enemmän koska energiaa kuluu lämmön tuottamiseen. Nuorille ja energisille koirille tulisi antaa enemmän rasvoja. Eläinperäiset rasvat imeytyy kasvisperäisiä rasvoja paremmin.

Raakaruokinta käytännössä

Ruokavalio koostuu seuraavasti: 50% lihaisi luita, 25% lihaa, 25% kasvista. Kasvis ei ole välttämätön mutta se auttaa suolen toimintaa. Lopussa esitelty yksi esimerkki viikon ruokalistasta.

Lihaisat luut

Lihainen luu annetaan joko jauhettuna tai kokonaisena. Pennulle annan luut aina jauhettuna niin kauan kunnes hampaat on vaihtunut. Rustoluita ja putkiluita pennut syövät ajankuluksi jo ennen luovutusikää mutta niitä ei lasketa ruokamäärään koska pienillä maitohampailla pentu saa vain vähän luusta irti.

Aikuinen koira saa lihaiset luut kokonaisina. Lihaisessa luussa on 50% luuta ja 50% lihaa, niitä on mm. broilerin siivet ja –kaulat, kalkkunan kaulat, sian selkä, naudan rustoluu jne. Samoin kuin lihoissa, myös luissa monipuolisuus on hyväksi. Tärkeintä on että luut tarjotaan raakana jolloin luuaines on pehmeää ja helposti sulavaa.

Luita EI KOSKAAN saa antaa keitettynä tai paistettuna. Lämmityksessä luu muuttuu helposti säröileväksi ja helposti halkeavaksi jolloin ne voi saada aikaan vakavia repeytymiä mahalaukkuun ja suolistoon. Hyvin vahvasti koiraihmisten keskuudessa on käsitys siitä että broilerin luita ei saa antaa. Kypsennettynä broilerin luut on hengenvaarallisia koska niistä tulee todella teräviä paloja! Raakana broilerin luut on turvallisia ja ne sulavat koiran vatsalaukussa helpoiten. Myös savustetut eläinkaupoissa myytävät luut voi olla todella vaarallisia koska rakenne on muuttunut ja luusta irtoaa helposti teräviä paloja.

Ajankuluksi koiralle voi antaa putkiluita ja isoja niveliä. Ajanviete luu on sellainen jota koira syö pitkään, ruuaksi tarkoitettu luu syödään 5-15 minuutissa. Putkiluista ja nivelistä parhaita on suurten eläinten luut kuten hiven ja naudan luut. Mitä pienempi eläin, sitä hauraammat luut. Poron, lampaan ja sian putkiluista saattaa raakanakin lähteä teräviä paloja.

Lihaisista luista koira saa proteiinia ja niissä on sopiva määrä kalsiumia suhteessa fosforiin. Lihaisissa luissa on lisäksi paljon kivennäisaineita ja rasvaliukoisia vitamiineja. Luiden pureskelu on hyväksi hampaille, ikenille ja mielelle. Pureskelu on koiralle itsessään palkitsevaa, rauhoittavaa ja mielekästä tekemistä. Luita ei voi korvata luujauholla koska se on kypsennettyä ja käsiteltyä.

Koiran hampaita ei ole tarkoitettu jauhamiseen, ne on paloitteluun ja raatelemiseen. Pehmeät luut (broilerin siivet ja –selät, kaulat jne.) koira murskaa pienemmäksi muutamalla puraisulla ja nielaisee. Jos koira on syönyt liian isoja paloja, se oksentaa luun, puree muutaman kerran ja nielaisee uudelleen. Koira oksentaa hyvin herkästi joten tätä ei kannata säikähtää. Seuraavalla kerralla luut muistetaan ehkä purra paremmin. Jos koira päivittäin oksentaa pieniä sulamattomia luun sirpaleita, kannattaa luut antaa jauhettuna.

Sisäelimet, lohi ja naudan maha

Sisäelimiä kannattaa antaa koiralle kerran viikossa. Maksassa on paljon rasvaliukoista a-vitamiinia eikä sitä kannata antaa liikaa. Maksaa kerran viikossa tai kuuriluonteisesti. Yliannostus vaatii kuitenkin pitkään suuria määriä maksaa.

Lohta kannattaa antaa kerran tai kaksi viikossa. Lohesta koira saa d-vitamiinia ja omega 3 rasvahappoja. Järvikalat tulee aina antaa pakastettuna jotta madon munat ja madot kuolee.

Naudan maha pitää koiran mahahapot kunnossa. Naudan mahaa kerran viikossa. Maha on myös hyvä ripulilääke.

Kananmunassa on hyvät ravintoaineet

Kananmuna kannattaa antaa kerran viikossa kokonaisena ja kuorineen. Kananmuna sulaa 100% ja siinä on paljon hyviä ravintoaineita, proteiinia ja kuoressa kalsiumia. Raaka munanvalkuainen sisältää avidiini-enstyymiä joka estää biotiinin imeytymistä. Vanha käsitys on että valkuaista ei kannattaisi antaa. Biotiinia on kuitenkin avidiiniin nähden niin paljon enemmän ettei ole ongelma syöttää koko kananmuna kerralla.

Kasvissoseet

Kasvissoseen tarkoitus on jäljitellä kasvissyöjän mahalaukun sisältöä. Saaliseläimistä on syöty liha, luut ja vatsalaukku sisältöineen. Kuitu pitää suolen toiminnan jouhevana. Kasvisten ravintoaineita koira ei käytä kovinkaan hyvin hyödykseen. Hampaat on tarkoitettu paloitteluun, ei hienontamiseen ja siksi kasvissose tulee aina soseuttaa. Ruuansulatuselimistössä ei ole kaikkia entsyymejä joita tarvitaan kasvissolujen hajottamiseen. Kun solun rakenne on valmiiksi hajotettu, koira pystyy hieman hyödyntämään kasviksia. Koiralle voi tarjota kaikki vihreitä kasviksia, lehtisalaatti, kesäkurpitsa, kurkku, parsakaali, lehtikaali, kiinankaali, porkkana, idut jne. Kaikki tuoreet kasvikset käy. Tomaattia, paprikaa ja perunaa ei suositella nivelrikkoiselle koiralle. Vaalealle koiralle suuri määrä porkkanaa saattaa aiheuttaa punertavaa pigmenttiä.

Vitamiinit

Vitamiinit koira saa syödessään monipuolisesti eri eläinkunnan tuotteita. Teollisten vitamiinien lisäämistä ruokavalioon pitkäaikaisesti kannattaa tarkoin harkita. Teollisesti valmistetuista ei saa samoja hyötyjä kuin luontaisesti saaduista. Jos jostain vitamiinista on puutosta, kannattaa ensin miettiä mistä koira voisi sitä luontaisesti saada. Raakaruokinta on erittäin ravinnerikasta ja kaikki ravintoaineet saadaan luonnollisessa, hyvin imeytyvässä muodossa.

Valkosipuli

Valkosipuli puhdistaa elimistöä, toimii luonnollisena antibioottina, vähentää sisäloisia, estää punkkeja, tasapainottaa suolen toimintaa, vähentää kaasun muodostusta ja parantaa vastustuskykyä. Valkosipuli kannattaisi antaa tuoreena kuivatun sijaan. Tavallinen sipuli suuressa määrin ja pitkäaikaisesti annettuna aiheuttaa koiralle anemiaa.

Ei jäistä ruokaa

Kylmä ruoka voi aiheuttaa koiralle mahakipuja. Ruoka kannattaa tarjota sulatettuna tai ainakin jääkaappi kylmänä. Mahalaukun sisältö on aina lämmitettävä ennen kuin ruuansulatus alkaa. Älä lämmitä ruokaa mikrossa tai kiehuvassa vedessä koska se kypsentää ruokaa. Jäiset luut on kuitenkin kesä helteellä koiralle hyvää ”jäätelöä”.

Vatsalaukku venyy

Terveen koiran maha toimii paremmin saadessaan kerralla suuren määrän ruokaa sulatettavaksi. Vatsalaukku venyy täyttyessään, pinta-ala kasvaa ja näin mahahappoja sekä ruuansulatusnesteitä muodostuu enemmän ja ruoka sulaa nopeammin ja paremmin. Koiran vatsalaukku on hyvin venyvä. Koira voi syödä suuren määrän ruokaa kerralla ja paastota seuraavan päivän. Lemmikkeinä elävät koirat saavat kuitenkin ruokansa kerran tai kaksi päivässä. Halutessaan voi pitää joskus paastopäivän mutta se ei ole välttämättä tarpeen.

Raakaruokaa ja kuivamuonaa yhtäaikaa ruokakipossa

Raakaruuan ja kuivamuonan yhdistäminen ei ole järkevää. Kuivamuona kulkee ruuansulatuselimistön läpi paljon lihaan nopeammin. Kun liha ei ole vielä ehtinyt sulaa, työntää kuivamuona massaa suolistossa eteenpäin ja saadaan helposti aikaan ripuli, mahavaivoja ja jopa suolitukoksia. Jos koira saa kuivamuonaa ja lisäksi lihaa, tulee liikaa proteiinia kun lihaiset luut yleensä silloin unohdetaan. Luu sulaa vielä lihaakin hitaammin ja nappulan kanssa saadaan melko varmasti ripuli ja jopa suolitukoksia.

Monipuolinen ruokavalio

Aikuisen koiran tulisi saada kahden viikon aikana mahdollisimman monipuolisesti eri eläinlajeja. Vähintään kolmea eri eläintä (broileri, nauta, sika, lammas, kalkkuna, lohi, hevonen jne.) mutta mielellään viittä eri eläintä. Mitä monipuolisempi ruokavalio, sen parempi. Pennun ja kantavan nartun tulisi saada mahdollisimman monipuolinen ruokavalio viikon sisällä.

Ruuan määrä

Ruuan määrään vaikuttaa moni asia: ikä, sukupuoli, aktiivisuus, liikunta, terveydentila jne. Yleensä sopiva ruokamäärä on 2-3 % aikuisen koiran painosta. Isommat rodut syövät suhteessa vähemmän kuin pienemmät rodut. Seuraa koirasi kuntoa ja kokeile että kylkiluut hyvin tuntuu, muttei kylkiluiden välit ole erotettavissa selvästi. Kaikki kylkiluiden päällä on läskiä, siinä ei koskaan ole lihasta. Raakaruokinnalla tuntuu että koira syö suhteessa mahdottoman vähän mutta muista kuitenkin pitää koira riittävän hoikassa kunnossa. Kun raakaruokinnan aloittaa kuivamuonaa syöneelle koiralle, alkuun hiilari höttö katoaa ja lihas tulee tilalle.

Pennun ruokavalio

Pennun tulisi saada viikon aikana mahdollisimman monipuolisesti eri eläinlajeja. Alkuun lihaiset luut kannattaa antaa jauhettuna ja kun pysyvät hampaat on vaihtunut, voi alkaa tarjota kokonaisia luita. Luovutusikäinen pentu syö noin 10 % sen hetkisestä painostaan. Ruuan määrä pysyy samana aikuisikään saakka jolloin aikuisena koira syö 2-3 % painostaan. Prosenttiosuus pienenee painoon nähden kasvun myötä. Penturuokaa ei ole erikseen. Muista pitää kasvava pentu riittävän hoikassa kunnossa jotta nivelet ja luusto ei kärsi. Pentupyöreyttä ei ole olemassakaan! Jos pentu on lihava, se on lihava ja ruokaa vähennetään. Mikäli kasvun myötä huomaat kasvuhäiriöitä, rustoluu on äärimmäisen hyvää ravintoa korjaamaan esim. kääntyneitä jalkoja.

Kantavan nartun ruokinta

Muutokset nartun ruokavalioon tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen astutusta. Nartulle tulisi tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa kantoaikana. Uusia ruoka-aineita ei kannata tarjota kantoaikana. Ruokavalioon ei saa tehdä muutoksia varsinkaan 3-5 tiineysviikolla jolloin pentujen monet sisäelimet kehittyy. Muutokset ruokavaliossa saattaa stressata kantavaa narttua ja stressihormoni välittyy kohdussa kehittyviin pentuihin. Stressihormoni saa aikaan paljon enemmän pahaa kuin moni osaa ajatellakaan.

Kuudennesta tiineysviikosta eteenpäin ruokaa aletaan lisäämään 5-10% viikottain. Pentujen kasvaessa kohdussa jää vatsalaukkuun vähemmän tilaa ruualle joten ruoka kannattaa tarjota usemman kerran päivässä. Viimeisellä tiineysviikolla luut kannattaa tarjota jauhettuna ja muutama päivä ennen synnytystä luut jätetään ruokavaliosta kokonaan pois. Heti synnytyksen jälkeen narttua voi ruokkia täysin normaalisti. Usein kuulee sanottavan että narttu ei saa syödä jälkeisiä synnytyksessä koska tulee ripulia. Raakaruokituilla koirilla ripuli ongelmaa ei kuitenkaan ole vaikka ne söisi isonkin pentueen kaikki jälkeiset. Jälkeiset sisältää paljon arvokasta ravintoa ja tarpeellisia hormoneja.

Elimistön puhdistusreaktio

Kun koiran ruokavalio vaihdetaan kuivamuonasta raakaruokaan, keho voi alkaa hankkiutua eroon myrkyllisistä epäpuhtauksista. Tämä on täysin luonnollista eikä sitä kannata säikähtää. Oireita voi olla muutamasta päivästä useampaan viikkoon mutta toisille oireita ei välttämättä tule lainkaan. Oireena voi olla mm. oksentaminen, ripuli, ummetus, pahanhajuinen hengitys, kutiseva iho, rapsuttelu. Kuten muussakin luonnonmukaisessa hoidossa, niin raakaruokinnan aloittamisessakin, oireet menee ensin huonompaan ennen kuin ne katoaa.

Luuston terveys on tärkeä asia!

Luuston terveys vaikuttaa koiran elämänlaatuun valtavasti. Jos koiralla on krooninen kipu nivelrikon takia, ei kotikoirankaan ole hyvä olla. Saati sitten jos harrastetaan paljon eikä asiaa oteta huomioon. Kipu vaikuttaa käytökseen. Aina jos koiralla ilmenee yllättäin agressiivista käyttäytymistä, tulisi selvittää onko koira kipeä.

Moni harrastus- tai jalostuskoiran omistaja tutkituttaa koiransa luuston terveyden. Joskus omistaja ajattelee, ettei se ole kotikoiran kohdalla tärkeää. Minä kuitenkin kannustan kaikkia kuvauttamaan. Jos koiralla on terve luusto, saa omistaja olla rauhassa sen asian suhteen eikä tarvii vanhemmallakaan iällä miettiä saattaisiko esim. ontuminen johtua nivelrikosta. Jos taas luusto ei ole terve, voidaan ruokinnalla, lisäravinteilla, hoidoilla ja liikunnalla parantaa koiran hyvinvointia.

Jos luustossa on ongelmaa, voidaan pieninkin konstein helpottaa koiran elämää. Pidetään koira sopivassa lihaskunnossa ja massassa. Ylipaino rasittaa niveliä ja lisää kipua. Lagoton ja podhalanskin kokoisella koiralla jo 1-2 kg ylimääräistä on paljon. Toinen asia on liikunta ja sen säännöllisyys. Koiran tulisi olla hyvässä lihaskunnossa jotta lihakset tukevat niveliä. Liikuntaa tulisi harrastaa säännöllisesti ja mielellään pehmeämmällä alustalla kuin asfaltilla, mahdollisuuksien mukaan vapaana. Koira ei näytä helposti kipua ja siksi omistajalla saattaa jäädä kipu huomaamatta. Jos nivelrikko vaivaa, näkyy kipu yleensä jäykkyytenä kun koira nousee makuupaikalta ylös. Kipu voi näkyä myös haluttomuutena hypätä autoon, kulkea portaita, pupulaukkana, käytöksen muuttumisena jne. Omistajan on todella oltava tarkkana ja seurattava koiran liikkumista sekä käytöstä jotta huomioi pienetkin merkit jotka saattavat viitata kipuun.

Usein kuulee sanottavan, ettei koira oireile nivelkipua koska se ei onnu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Riittävän kipeä koira kyllä ontuu, mutta alkuun kipua ei välttämättä näytetä. Laumassa elävät koirat näyttävät kivun vielä huonommin kuin perheen ainoat koirat. Lauma hyljeksii koiraa joka ei pysy mukana ja on sairas. Toisaalta taas koira on laumaeläin eikä halua laumansa hyljeksintää. Siksi kipu piilotetaan mahdollisimman pitkään. Jo kaksi koiraa on lauma. Laumanvartijat eivät näytä kipua jotta pedot eivät sitä pääse huomaamaan. Omistaja ei ole uhka eikä peto, mutta tämä käytös on sisäänrakennettuna.

Olen nivelrikon takia joutunut lopettamaan yhden koiran ja seurannut koiran käytöstä päivittäin. Vieras ei tiennyt koiran kivuista mitään, mutta minä tunsin koirani ja tiesin että kipuja on. Koira ei koskaan elämänsä aikana ontunut, muu käytös ja liikkuminen kertoivat kivusta. Koira ei myöskään ollut agressiivinen. Olin kuvauttanut koiran ja tiesin mistä kipu johtui.

Suosittelen kuvauttamaan koirilta vähintään lonkat ja kyynärät jotta tiedät kuinka liikutat, ruokit ja hoidat koiraasi. Se on pieni asia joka vaikuttaa suuresti koirasi hyvinvointiin. Myös jalostukseen saadaan todella arvokasta tietoa.

Olen tarkka siitä, että emä saa parasta mahdollista ruokaa kantoaikana kun sikiöt kehittyvät. Emän kantoajan ruokinta vaikuttaa sikiöiden kehityksen. Myös pentujen ruokintaan ja liikuntaan kiinnitän jo ennen luovutusikää paljon huomiota. Pentu saa luovutusiässä mukaansa kattavan ohjeen ruokintaan ja liikuntaan liittyen. Toivotaan että saadaan luustoltaan mahdollisimman terveitä koiria jatkossakin. Parhaamme tehdään ja luontoäiti hoitaa lopun.

Lonkkanivelen kehityshäiriö

Lonkkanivelen kehityshäiriö eli lyhemmin lonkkavika on yleensä suurilla koirilla esiintyvä, periytyvä vaiva. Lonkkavika saattaa invalidisoida koiran ja aiheuttaa kipua. Etenkin nivelen löysyys altistaa nivelen kulumiselle ja nivelrikolle. Lonkkien terveys voidaan selvittää röntgenkuvausten avulla ja terveystuloksia pyritään käyttämään hyväksi jalostuksessa.

Kannelliitto antaa lonkkanivelistä virallisen arvostelun yli vuoden iässä kuvatusta koirasta. Isokokoisilla roduilla suositellaan kuvausiäksi 1,5 vuotta.

Suomessa käytetään asteikkoa joka jakaa lonkat viiteen luokkaan:
A = terve, B = rajatapaus, C = lievä, D = keskivaikea ja E = vaikea .
Luokituksessa kiinnitetään huomiota lonkkamaljakon syvyyteen, maljakon ja reisiluunpään muotoon, lonkkanivelen löysyyteen sekä nivelrikkomuutoksiin.

Asteita A ja B sanotaan ”terveiksi”, aste C on ”rajatapaus” ja D ja E on ”sairaita. C – lonkka ei aiheuta koiralle kipua, mutta D lonkka aiheuttaa jos alkaa kehittyä myös nivelrikkoa mikä yleensä iän myötä on todennäköistä. E – lonkka on sairas ja voisi sanoa että poikkeuksetta josain määrin kipeä. Podhalanskeissa D ja E lonkkaisia koiria on jouduttu lopettamaan nuorena kipujen tai kivusta johtuvan käytösongelman takia.

Lonkkanivelen arvioinnissa on ehdottoman tärkeää, että röntgenkuva on mahdollisimman hyvälaatuinen teknisesti. Toinen erittäin tärkeä asia on, että kuvat on oikeassa asennossa ja suorassa otettu. Kuvannut eläinlääkäri lähettää kuvat Kennelliittoon lausuttavaksi ja omistajalle lähetetään tieto.

Lonkkanivel koostuu useista eri luista ja siksi kehitys on monimutkainen. Vastasyntyneen pennun lonkkamaljakko ja reisiluun pää ovat lähes kokonaan rustoa. Isoilla roduilla reisiluun pään luutumiseen menee lähes vuosi. Tämän takia lonkkanivel on koiran kasvun aikana altis ympäristötekijöille. Etenkin pentuajan ylipaino saattaa olla erittäin haitallista nivelen kehitykselle.

Liikaruokinta ja epätasapainoinen ruokinta sekä vääränlainen liikunta aiheuttaa luuston ja nivelten kasvuhäiriöitä. Myös perimän tuoma alttius sairastua vaikuttaa asiaan. Toisaalta hyvissä olosuhteissa koira ei välttämättä sairastu lonkkavikaan, vaikka perinnöllinen alttius olisikin.

Lonkkavika periytyy polygeenisesti eli useat eri geenit vaikuttavat ja ympäristötekijät sekoittavat vielä lisää pakkaa. Kasvuolosuhteiden kuten ruokinnan ja liikunnan lisäksi lonkkatulokseen voi vaikuttaa myös esimerkiksi kuvausikä, kuvaustilanne, kuvien laatu ja arvostelutilanne.



KYYNÄRNIVELEN KEHITYSHÄIRIÖ

Koirien kyynärniveliä tutkitaan röntgenkuvauksella. Kyynärnivelissä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä mutta tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen eli OD:hen. OCD-lyhenne tarkoittaa osteokondroosia jossa on mukana irtopala.

Osteokondroosi eli nivelruston solujen kehityshäiriö tarkoittaa, että nivelalueen luutuminen häiriintyy nopeimmassa kasvuvaiheessa ja tämä johtaa nivelrikkoon. Kyynärnivelessä voi olla myös irtopala ja nämä kaksi eri vaivaa voi olla yhdessä tai erikseen.

Omistaja näkee kyynärnivelsairauden koiran liikkeestä. Koiran liikkuminen on väkinäistä ja rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireettoman jalan puolelle. Osa pennuista alkaa ontua jo 4-5 kuukauden iässä, jotkut myöhemmin kasvun aikana ja osa vasta sitten kun on jo kehittynyt nivelrikkomuutoksia.

Myös kyynärniveldysplasia periytyy polygeenisesti ja sen syntyyn vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi ympäristötekijät ja ruokinta. Nopeakasvuisille ja suurikokoisille roduille tämä on tyypillisempi sairaus.

Osteokondroosi ilmaantuu kasvuiällä, yleisimmin 4-7 kuukauden iässä. Kyseessä on luutumishäiriö jossa tavallisimmin nivelen nivelrusto paksuuntuu. Luutuiminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota. Siitä aiheutuu kipua joka ilmenee ontumisena. Ontumista saattaa olla vaikea havaita, jos ongelma on molemminpuolin. Kyynärnivelessä tavallisimmat kohdat osteokondroosin esiintymiselle on olkavarren nivelpinta, irtautunut kyynärlisäke tai irtautunut varislisäke.

Kyynärnivelet voidaan röntgenkuvata ja kuvista etsitään nivelrikkomuutoksia. Nivelrikko voi johtua muustakin kuin osteokondroosista. Muita syitä on esimerkiksi reumaattinen tai bakteerin aiheuttama tulehdusta, tapaturma, kasvulevyjen liian aikainen sulkeutuminen. Osteokondroosi on kuitenkin tavallisin syy nivelrikkoon kyynärnivelessä.

Kannelliitto antaa kyynärnivelestä virallisen arvostelun yli vuoden iässä kuvatusta koirasta. Isokokoisilla roduilla suositellaan kuvausiäksi 1,5 vuotta. Virallinen arvostelu perustuu nivelrikon määrään.

Kyynärnivelet jaetaan neljään ryhmään:
0 = terve kyynärnivel
1 = lievät, alle 2 mm luupiikit ympäri niveltä
2 = keskinkertaiset, 2-5 mm luupiikit
3 = voimakkaat, yli 5 mm luupiikit

Tutkimuksissa on todettu kohtalainen periytyvyysaste kyynärnivelten muutoksille. Taipumus saada nivelrikkoa kyynärniveliin on siksi jalostuksella vastustettavissa. Koska jopa 1:n asteen muutos kyynärnivelessä tarkoittaa jonkinlaista nivelrikkomuutosta, joka iän myötä voi aiheuttaa pahenevaa nivelrikkoa ja ontumista, tulisi jalostukseen käyttää vain 0-0 tuloksetn saaneita koiria.



PATELLA LUKSAATIO

Polvilumpion luksaatio eli sijoiltaanmeno: reisiluun päässä olevassa urassa kulkee reisilihaksen jänne ja tämän suojana toimii polvilumpio. Koko takaraajan virheasennon taustalla on usein polvilumpion sijoiltaanmeno. Kun sääriluu on voimakkaasti ylikiertynyt, jänne siirtyy pois urastaan ja patella luksoituu.

Terveessä polvessa polvilumpio liikkuu reisiluun nivelpinnan urassa vain ylös-alas-liikettä. Luksaatiossa lumpio liukuu epänormaaliin asentoon, joko reisiluun sivun sisä- tai ulkopuolelle. Sijoiltaanmenon laajuus tutkitaan eläinlääkärissä polvitarkastuksessa.

Virallisen polvitutkimuksen voi teettää eläinlääkärissä kun koira on yli vuoden vanha. Koiraa ei rauhoiteta tähän toimenpiteeseen eikä röntgenkuvata, eläinlääkäri tutkii polven tunnustelemalla. Eläinlääkäri tutkii koiran polven painamalla polvilumpiota sormilla vuoroin ulko- ja sisäsuuntaan samalla kun jalkaa koukistetaan ja ojennetaan.

Tutkimuksissa tuloksen 0 saanut polvi on terve.

Patella luksaatio jaetaan neljään eri asteeseen:
1 = lumpio nousee pois urastaan harjanteen päälle
2 = lumpio luiskahtaa harjanteen yli sivuun
3 = lumpio on sivussa, mutta menee sormilla takaisin uraan, muttei kestä siellä
4 = lumpio on sivussa eikä siirry uraan

Polvilumpion sijoiltaanmeno voi olla perinnöllistä tai hankittua. Polvilumpion sijoiltaanmenoa esiintyy suhteellisen peljon koirilla, joilla on suora takajalka. Vika on tavallisesti synnynnäinen ja sen oletetaan periytyvän usean geenin vaikutuksesta ja väistyvästi.

Patella luksaatio voi olla myös hankittua. Jos polven ristisiteet ovat esimerkiksi tapaturman seurauksena löystyneet, polvilumpio liikkuu tällöin helpommin pois urstaan sillä ristisiteet tukevat osaltaan polvilumpiota.

Synnynninen virheellinen polvilumpio voidaan havaita joissain tapauksissa jo noin kuuden viikon iässä mutta normaalisti polvitarkastus tehdään täysikasvuisille koirille. Perinnölliset tai hankitut luksaatiot ovat yleensä vanhempien koirien ongelmia.

Polvilumpion sijoiltaanmenon oletetaan periytyvän usean geenin vaikutuksesta ja sairaus tulee esiin vain, jos koira saa molemmilta vanhemmiltaan sairaudelle altistavia perintötekijöitä.

Polvilumpio voi siirtyä pois paikoiltaan joko ajoittain tai pysyvätsi ja osittain tai kokonaan. Ajoittainen patella luksaatio aiheuttaa hetkellistä ontumista, jalan "heittämistä" tai askelen jättämistä väliin. Tämä on enimmäkseen oireeton ja mleko kivuton. Polvilumpio ajautuu itse takaisin paikoilleen. Pysyvätsi luksoitunut patella on kokoajan joko kokonaan tai osittain pois sijoiltaan. Koira pitää jalkaa usein koukussa, eikä varaa painoa jalalle. Jos koiralla on molemmissa jaloissa vakava polvivika, se voi liikkua selkä köyryssä, loikkien tai hypähdellen.

Patella luksaatio on perinnöllinen ja siksi polvileikattu koira ei ole jalostuskoira, vaikka se liikkuisi yhtä hyvin kuin tervepolvinen.

Suosittelen kuvauttamaan koirilta vähintään lonkat ja kyynärät jotta tiedät kuinka liikutat, ruokit ja hoidat koiraasi. Se on pieni asia joka vaikuttaa suuresti koirasi hyvinvointiin. Myös jalostukseen saadaan todella arvokasta tietoa.


Kennelliitolla on kaikkia rotuja koskevia rekisteröintiehtoja ja lisäksi osalla roduista on PEVISA.
Pevisa on rotukohtainen perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma.

Tästä pääset lukemaan LAGOTTO ROMAGNOLO - RODUN VOIMASSA OLEVAN PEVISA OHJELMAN.

Tästä pääset lukemaan OWCZAREK PODHALANSKI - RODUN VOIMASSA OLEVAN PEVISA OHJELMAN.



TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan kaikkien suomessa tutkittujen lagottojen terveystuloksia.

Lagotto Romagnolo lonkkakuvaustuloksia 
2007 - 2015 syntyneet koirat
Lonkkakuvaustulokset prosentteina

Suomen Lagotot Fungo kasvatit
Tutkittu 49 % Tutkittu 56 %
A - 25 % A - 33 %  
B - 31 % B - 35 %    
C - 30 % C - 25 %    
D - 12 % D - 5 %      
E - 2 % E - 2 %      

Lagotto Romagnolo kyynärkuvaustuloksia 
2007 - 2015 syntyneet koirat
Kyynärkuvaustulokset prosentteina

Suomen Lagotot Fungo kasvatit
Tutkittu 34 % Tutkittu 39 %
0 - 96 % 0 - 98 %
1 - 3 % 1 - 2 %
2 - 1 % 2 - 0 %
3 - 0 % 3 - 0 %

Rajasin taulukot vuosina 2007 - 2015 syntyneisiin koiriin, koska:
2007 syntyi ensimmäinen pentueemme.

Virallisen lonkka- ja kyynärkuvaustuloksen saa yli 12 kuukauden ikäiselle koiralle joten,
2015 jälkeen syntyneitä ei ole vielä kaikkia kuvattu kokoamishetkellä.
Taulukko koottu 17.1.2017.



TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan kaikkien suomessa tutkittujen podhalanskien terveystuloksia.

Owczarek Podhalanski lonkkakuvaustuloksia 
2009 - 2015 syntyneet koirat
Lonkkakuvaustulokset prosentteina

Suomen Podhalanskit Fungo kasvatit
Tutkittu 35 % Tutkittu 60 %
A - 23 % A - 33 %  
B - 27 % B - 56 %    
C - 27 % C - 11 %    
D - 15 % D - 0 %      
E - 9 % E - 0 %    


Owczarek Podhalanski kyynärkuvaustuloksia 
2009 - 2015 syntyneet koirat
Kyynärkuvaustulokset prosentteina

Suomen Podhalanskit Fungo kasvatit
Tutkittu 35 % Tutkittu 60 %
0 - 84 % 0 - 78 %
1 - 9 % 1 - 17 %
2 - 4 % 2 - 6 %
3 - 3 % 3 - 0 %


Rajasin taulukot vuosina 2009 - 2015 syntyneisiin koiriin, koska:
2009 syntyi ensimmäinen pentueemme.

Virallisen lonkka- ja kyynärkuvaustuloksen saa yli 12 kuukauden ikäiselle koiralle, mutta pevisa suosittelee kuvauttamaan vasta 18 kuukauden jälkeen joten, 2015 syntyneitä ei ole vielä kaikkia kuvattu kokoamishetkellä.
Taulukko koottu 17.1.2017.

Lagotto Romagnolo - rotumääritelmän tulkinta kuvin ja tekstein

Rotumääritelmän tulkinta on äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettavainen työ. Olen sitä mieltä että se tulisikin jokaisen kasvattajan tehdä. Rotumääritelmän tulkintaa tehdessä oppii paljon rodusta. Tässä minun tulkintani. Osa tekstistä on suoraan rotumääritelmästä, kursivoitu teksti on omaa tekstiäni.

HISTORIA

Lagotto on ikivanha vedestä noutava koirarotu, joka on kotoisin Comaccion alangoilta ja Ravennan suoalueilta. Vuosisatojen kuluessa suuret suoalueet kuivatettiin ja muutettiin viljelysmaiksi. Vastaavasti lagotto on muuttunut vesikoirasta erinomaiseksi avoimella tasangolla ja Romagnan kukkuloilla kasvavien tryffeleiden etsijäksi.

Osa kuvista otettu kirjasta: Il lagotto romagnolo Storie di cani e tartufai. Tekijä: Dr. Giovanni Morsiani

Monissa 1800-luvulla laadituissa italialaisissa murresanakirjoissa mainitaan lagotto ja sille annetaan kaksi määritelmää: ”cane di riporto” (noutava vesikoira) ja ”cane da tartufo” (tryffelikoira). Antonio Mori mainitsee vuonna 1840 laatimassaan sanakirjassa koiran nimeltä Lagòt, jota hän kuvailee sanoin ”cane frugatore da trifola” (tryffeleitä etsivä koira). 

Suoalueet kuivattiin vähitellen, laaksolaiset vaihtoivat ammattia ja lagottoja ei tarvittu enää vedestä noutaviksi metsästyskoiriksi. Vuosien 1840-1890 välisenä ajanjaksona lagottojen tehtävät muuttuivat, sen käyttö metsästyskoirana lopetettiin ja siitä tuli yksinomaan tryffelikoira .

Jokainen tryffelin etsijä halusi itselleen koiran joka löytää kaikkein eniten. He alkoivat sekoittaa lagottoja muihin rotuihin ja jopa sekarotuisiin. Näin he sekoittivat rotuun vierasta verta ja pilasivat vuosisatoja muuttumattomana eläneen rodun.

Onneksi 1970 – luvun lopussa ryhmä Romagnan alueen koiraharrastajia päätti puuttua tilanteeseen Imolasta kotoisin olevan Quintino Toschin johdolla. He päättivät pelastaa lagoton tuhon tilasta, johon se oli omaa etuaan ajattelevien ihmisten välinpitämättömyyden, tietämättömyyden ja vastuuttomuuden vuoksi päätynyt.

Italian kennelliitto hyväksyi Lagotto Romagnolon 15.10.1991 kolmanneksitoista italialaiseksi koiraroduksi. FCI hyväksyi Lagotto Romagnolon roduksi vuonna 1995 ja CACIB – roduksi 2005.

Nykyään lagottoja käytetään Italiassa pääsääntöisesti tryffeleiden etsintään ja pääsuunta italialaisessa jalostuksessa onkin tämä, unohtamatta kuitenkaan rakennetta ja ulkonäköä. Italiassa tapahtuu edelleen rotuunottoa. Italiassa lagotto on käyttörotu ja tryffelinetsinnässä on mahdollisuus saada käyttövalion arvo. Italian lagottoklubi (Club Italiano Lagotto) järjestää vuosittain kymmenisen lagottojen erikoisnäyttelyä (Raduno) ja saman verran tryffelien etsintä kisoja (Prove di Lavoro).

YLEISVAIKUTELMA

Kooltaan pienestä keskikokoiseen, sopusuhtainen, tiivisrakenteinen ja ulkonäöltään maatiaismainen. Karvapeite on tiheä, kihara ja villava.

Lagotto on sopusuhteinen, tasapainoisesti mutta melko niukasti kulmautunut neliömäinen koira. Ulkonäöltään maatiaismainen, karvan ei tulisi näyttelyissäkään näyttää trimmatulta. Karvapeite harjataan auki muutamia kertoja vuodessa ja kastellaan jotta kiharat saadaan takaisin.

Lagotto on neliömäinen, sopusuhtainen ja melko niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut.

Hyvin kulmautuneella koiralla on todella upea pitkä liike.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA

Pään pituus on 4/10 säkäkorkeudesta. Rungon pituus ja säkäkorkeus ovat lähes yhtä suuret (neliömäinen). Kallon pituuden tulisi olla hieman yli puolet pään koko pituudesta. Kuono-osa on kallo-osaa hieman lyhyempi (44 % : 56 %). Rinnan syvyys on alle puolet (noin 44 %) säkäkorkeudesta.

Lagotto on neliömäinen, rungon pituus ja säkäkorkeus ovat lähes yhtä suuret. Rinnan syvyys on alle puolet säkäkorkeudesta. Keskikokoisella nartulla rinnan syvyys on n.19.5 cm ja raajakorkeus on n. 24,5 cm

Keskikokoisella nartulla pään pituus n. 17,5 cm ja silloin kallon pituus n. 10 cm ja kuono n. 7,7 cm

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE

Synnynnäinen hakutaipumus ja erittäin hyvä hajuaisti ovat tehneet rodusta hyvin tehokkaan tryffeleiden etsijän. Rodun aiempaa metsästysviettiä on jalostuksella muutettu, joten riistan haju ei häiritse sen työskentelyä. Lagotto romagnolo on mukautuva, vaatimaton, innokas, lempeä, hyvin kiintynyt omistajaansa ja helposti koulutettava. Se on myös erittäin hyvä seuralainen sekä erinomainen vahti.

Iloinen, vilkas ja reipas koira joka ei saa olla arka. Hieman pehmeä luonteeltaan. Lagotto sopeutuu hyvin elämään laumassa. Työkoirana lagotto on sinnikäs koira ja tekee annetut tehtävät loppuun saakka. Lagotto käyttää hajuaistiaan huomattavasti enemmän kuin näköaistiaan. Sopii erinomaisesti erilaisiin harrastuksiin. Erinomainen ilmoittaja mutta ei saa olla ”tyhjän räksyttäjä”.

PÄÄ

Pää: Ylhäältä katsottuna puolisuunnikkaan muotoinen ja kohtuullisen leveä; kallon ja kuonon ylälinjat ovat hieman erisuuntaiset.

Pää on puolisuunnikkaan muotoinen.

Kallon ja kuonon ylällinjat on hieman erisuuntaiset.

Kallo: Poskikaarien kohdalta leveä ja yhtä pitkä kuin leveä. Sivulta katsottuna kallon tulee olla kuonoa pitempi mitattuna niskakyhmystä otsapenkereeseen. Kallo on hieman kaareva, mutta tasoittuu niskakyhmyä kohti. Otsaluut ovat hyvin kehittyneet, kulmakaaret selvät, otsauurre voimakas, niskakyhmy lyhyt eikä kovin voimakkaasti kehittynyt. Ohimokuopat ovat hieman havaittavissa. Otsapenger: Havaittava mutta ei liian korostunut.

Kirsu: Suuri. Sieraimet ovat avoimet ja liikkuvat. Keskiuurre on voimakkaasti erottuva. Sivulta katsottuna kirsu jatkuu kuononselän suuntaisena ja sen kärki on vain hieman huulilinjaa ulompana. Kirsun väri vaihtelee vaaleasta tummanruskeaan karvapeitteen väristä riippuen.

Keskiuurre on voimakkaasti erottuva.

Vaalealla koiralla on vaaleampi kirsupigmentti.

Kuono: Melko leveä, hieman kalloa lyhyempi (kallo 56 %, kuono 44 %), syvyys on vain hieman pienempi kuin pituus. Kuono kapenee vain hieman ja on sivusta katsoen tylppäkärkinen. Kuononselkä on sivulta katsottuna suora.

Kuono on tylppäkärkinen ja kuononselkä suora.

Huulet: Eivät liian paksut ja tiiviit, alaleuka muodostaa kuonon alalinjan. Huulet ovat pitkien ja melko harittavien viiksikarvojen peitossa. Edestä katsottuna huulet muodostavat laajan puoliympyrän. Huulet ovat väriltään vaaleasta tummanruskeaan.

Edestä katsottuna huulet muodostavat laajan puoliympyrän.

Leuat / hampaat: Leuat ovat vahvat ja lähes suorat, alaleuka on melko leveä. Täydellinen leikkaava tai tasapurenta. Hampaat ovat valkoiset ja hyvin kehittyneet. Käänteinen leikkaava purenta hyväksytään.

Saksipurenta, tasapurenta ja leikkaava saksipurenta sallitaan. 

Yläpurenta ja selvä alapurenta on hylkääviä virheitä. 

Posket: Litteät.

Silmät: Suuret mutta ei liioitellusti, pyöreähköt, silmäkuopan täyttävät ja melko kaukana toisistaan. Iiriksen väri vaihtelee okrasta pähkinänruskeaan ja tummanruskeaan karvapeitteen väristä riippuen. Silmäluomet ovat tiiviit ja niiden reunojen väri vaihtelee vaaleasta tummanruskeaan. Silmäripset ovat hyvin kehittyneet. Katse on tarkkaavainen, ilme innokas ja eloisa.

Korvat: Keskikokoiset, suhteessa pään kokoon, kolmionmuotoiset ja kärjistään pyöristyneet. Korvat ovat tyvestä melko leveät ja kiinnittyneet juuri poskikaarien yläpuolelle. Korvat ovat levossa riippuvat ja nousevat hieman koiran ollessa tarkkaavainen. Eteenpäin vedettyinä niiden tulisi ulottua kohtaan, joka on neljäsosa kuonon pituudesta tyvestä mitattuna. Korvien karvapeite on hieman muuta karvapeitettä loivemmin kihartunut mutta silti hyvin laineikas; korvissa ei ole lyhyttä karvaa. Myös korvalehden sisäpinta on karvoittunut.

KAULA

Voimakas, lihaksikas, kuiva, poikkileikkaukseltaan soikea ja ehdottomasti ilman löysää kaulanahkaa. Niskalinja on hieman kaareva ja kaula liittyy sulavasti lapoihin. Uroksilla kaulan ympärysmitta voi olla kaksinkertainen pituuteensa verrattuna. Kaulan pituus on hieman pienempi kuin pään koko pituus.

RUNKO

Runko: Tiivis ja vahva, pituudeltaan sama kuin säkäkorkeus. 
Ylälinja: Säästä lantioon asti suora.

Lagotto on neliömäinen koira ja selkälinja on suora.

Säkä: Korkeammalla kuin lantion taso; lapojen kärjet eivät liian lähekkäin. Säkä on korostunut ja lavat ovat viistot.

Selkä: Suora ja hyvin lihaksikas.

Lanne: Lyhyt, hyvin vahva ja sivulta katsottuna hieman kaareutunut. Lanteen leveys on sama tai hieman suurempi kuin sen pituus.

Lantio: Pitkä, leveä, lihaksikas ja hieman viisto (viistous 25°-30°). Rintakehä: Hyvin kehittynyt ja ulottuu kyynärpäiden tasalle. Edestä melko kapea ja levenee taaksepäin kuudennen kylkiluun jälkeen.

Alalinja ja vatsa: Rintalastan alue on pitkä ja suora, jonka jälkeen vatsaviiva kohoaa vain hieman.

HÄNTÄ

Ei liian korkealle eikä liian matalalle kiinnittynyt, kärkeä kohti oheneva. Alhaalla riippuessaan ulottuu tuskin kintereeseen. Häntä on villavan, melko harittavan karvan peitossa. Häntä on sapelinmuotoinen, koiran ollessa tarkkaavainen häntä kohoaa selvästi. Koiran työskennellessä tai innostuessa häntä voi nousta selän päälle, muttei koskaan saa olla kippuralla.

Rodunomainen, tyypillisesti kannettu häntä.

Häntä on liikkeessä selkälinjan jatkeena. Innostuessaan tai työskennellessään koira voi nostaa sen selkälinjan yläpuolelle. Todella moni kantaa häntänsä virheellisesti pystyssä tai jopa kippuralla selän päällä.

Rodunomainen, juuri ja juuri kintereeseen yltävä häntä.

RAAJAT

ETURAAJAT: Yleisvaikutelma: Asennoltaan normaalit, sekä edestä että sivulta katsottuna pystysuorat.

Eturaajat on edestä ja sivusta katsottuna pystysuorat.

Lavat: Lapaluut ovat pitkät (30 % säkäkorkeudesta), selvästi viistot (52-55°), lihaksikkaat, vahvat ja tiiviisti rungonmyötäiset, silti vapaasti liikkuvat. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 110-115°.

Keskikokoisella nartulla lapaluun pituus on n. 13 cm.

Olkavarret: Lihaksikkaat, kevytluustoiset ja lapaluun pituiset; viistous vaakatasoon nähden 58-60°.

Kyynärpäät: Rungonmyötäiset, mutta eivät liian tiiviit, ohutnahkaiset; olkavarsien kanssa samalla rungon keskilinjan suuntaisella linjalla. Kyynärpään kärki on pystysuoralla lavan kärjestä maahan vedetyllä linjalla.

Kyynärvarret: Täysin pystysuorat ja pitkät (36 % säkäkorkeudesta). Luut ovat tiiviit, vahvat ja soikeat.

Ranteet: Edestä katsottuna samalla pystysuoralla linjalla kyynärvarren kanssa; jäntevät, vahvat ja joustavat; herneluu on selvästi erottuva.

Välikämmenet: Kyynärvarteen verrattuna myös luustoltaan selvästi kevyemmät ja joustavat. Sivulta katsottuna 75-80°:een kulmassa vaakatasoon nähden.

Etukäpälät: Hieman pyöristyneet ja tiiviit; varpaat ovat kaartuneet ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat vahvat ja kaarevat.

Päkiät ovat hyvin pigmentoituneet. Varpaiden välissä oleva nahka ovat hyvin kehittynyt.

TAKARAAJAT
Yleisvaikutelma: Voimakkaat, takaa katsottuna pystysuorat ja yhdensuuntaiset; koiran kokoon nähden sopusuhtaiset.

Pihtikinttuja näkee lagotoilla valitettavan paljon.

Reidet: Pitkät (35 % säkäkorkeudesta), lihakset hyvin erottuvat. Reisiluu on selvästi viisto, 80° vaakatasoon nähden. Reiden ja säären välinen kulmaus on 105-110°. Reidet ovat rungon keskilinjan kanssa yhdensuuntaiset.

Polvet: Polvikulmaus on 130-135°. Sääret: Hieman reisiä pitemmät (36 % säkäkorkeudesta), hyväluustoiset ja lihaksikkaat, lihakset hyvin erottuvat. Viistous vaakatasoon nähden on 50-55°.

Sääret ovat rungon keskilinjan kanssa yhdensuuntaiset.

Kintereet: Leveät, voimakkaat ja kuivat; luut ovat selvästi erottuvat. Rungon keskilinjan kanssa yhdensuuntaiset. Säären ja välijalan välinen kulmaus on noin 140°.

Välijalat: Kapeat, tasapaksut ja kohtisuorassa maahan nähden.

Ei kannuksia.

Takakäpälät: Hieman soikeammat kuin etukäpälät; varpaat eivät ole yhtä kaareutuneet.

LIIKKEET

Käynti säännöllistä, ravi on tarmokasta ja reipasta; laukka lyhytkestoista.

Rotutyypillisesti melko niukasti ja tasapainoisesti kulmautunut koira liikkuu todella pitkällä askelella. Selkä ei saa köyristyä liikkeessä. Takajalan anturat näkyy ravissa takaapäin katsottuna selvästi.

NAHKA / KARVAPEITE

Nahka: Ohutta, kauttaaltaan pinnanmyötäistä ja poimutonta. Väri limakalvojen ympärillä ja päkiöissä vaihtelee vaaleasta tumman- ja hyvin tummanruskeaan.

Karva: Villavaa, ei koskaan ohuiksi naruiksi kiertyvää, pinnalta puolikarkeaa; muodostaa tiiviitä, rengasmaisia kiharoita; havaittava pohjavilla. Kiharoita tulee olla tasaisesti kaikkialla rungossa ja hännässä. Päässä kiharat eivät ole aivan yhtä tiiviit ja ne muodostavat runsaat kulmakarvat, viikset ja parran. Myös posket ovat tuuheakarvaiset. Peitinkarva ja varsinkin pohjavilla ovat vedenpitävät. Mikäli karvaa ei leikata, se saattaa huopaantua, koska se kasvaa jatkuvasti; tämän vuoksi karva tulee leikata kauttaaltaan lyhyeksi ainakin kerran vuodessa. Huopaantunut peitinkarva ja pohjavilla tulee poistaa säännöllisesti. Leikattu karvapeite saa olla enintään 4 cm paksu ja sen tulee olla kauttaaltaan samanpituista mukaillen koiran ääriviivoja. Vain päässä karva voi olla pitempää, mutta se ei saa kuitenkaan peittää silmiä. Sukuelinten ja peräaukon ympäriltä karva leikataan lyhyeksi. Karvaa ei saa muotoilla eikä harjata pystyyn kuten villakoirilla tai bichon frisellä, ei myöskään leikata niin lyhyeksi, että se ei kiharru tai karvanlaatua ei pysty arvioimaan. Koiraa ei tule palkita, mikäli karvaa on muotoiltu liikaa. Oikea turkin leikkaus on teeskentelemätön ja korostaa rodun luonnollista, maatiaismaista olemusta.

Turkki muodostaa tiiviitä rengasmaisia, isoja kiharoita joihin voisi laittaa lyijykynän kärjen.

Väri: Yksivärinen luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein laikuin, pienipilkkuinen ruskeavalkoinen (roan), ruskea eri sävyissään yksivärisenä tai valkoisin laikuin, oranssi yksivärisenä tai valkoisin laikuin. Joillakin koirilla on ruskea tai tummanruskea maski. Punaruskeat (tan) merkit eri sävyissään sallitaan.

oranssi

ruskea

valkoinen-ruskea roan

Virallisia värejä on:
valkoinen
valkoinen-oranssi
oranssi-valkoinen
oranssi
ruskea
ruskea-valkoinen
valkoinen-ruskea
valkoinen-ruskea roan
ruskea tan-merkein

KOKO

Säkäkorkeus: Urokset 43-48 cm (ihannekorkeus 46 cm)
Nartut 41-46 cm (ihannekorkeus 43 cm)
Sallittu poikkeama ± 1 cm.

Paino: Urokset noin 13-16 kg ja nartut noin 11-14 kg.

VIRHEET

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Vihaisuus tai liiallinen arkuus.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.
Epätyypillisyys.
Yhtenevät kallon ja kuonon ylälinjat.
Osittainen tai täydellinen pigmentin puutos.
Nouseva kuononselkä.
Yläpurenta.
Selvä alapurenta.
Herasilmä.
Selän päälle kiertyvä häntä; synnynnäinen tai hankittu hännättömyys tai töpöhäntäisyys
Takakannukset toisessa tai molemmissa raajoissa.
Typistetty häntä.
Kihartumaton tai lyhyeksi leikattu karva.
Nyöriintynyt karvapeite.
Leikkaamalla liioitellusti muotoiltu karvapeite.
Musta turkki, mustat laikut tai musta pigmentti.
Sallitun koon ylitys tai alitus.

JALOSTUKSESTA POISSULKEVAT VIRHEET:
Yläpurenta.
Piilokiveksisyys.
Herasilmä.
Musta turkki, mustat laikut tai musta pigmentti.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.


Linkki rotumääritelmään

Anni Nevala, Kennel Fungo

Rotumääritelmän tulkintaa tai kuviani ei saa kopioida ilman lupaa.