Terveellinen ravinto on hyvän terveyden edellytys

Koiran raakaruokinta

Raakaruokittu koira saa mahdollisimman monipuolisesti raakana lihaa, kasviksia ja lihaisia luita. Teollisesti valmistettuja ruokia ei tarjota. Ruoka ei sisällä viljaa, säilöntäaineita, väriäaineita tai lisäaineita.

Kennelissämme kaikki koirat ovat syöneet raakaruokaa vuodesta 2007. Raakaruokaa saa kantavat emät, pennut ja aikuiset koirat. Kasvateista melkein kaikki on raakaruokinnalla ja toivonkin että kasvattini raakaruokitaan ainakin tärkeimmän kasvukauden ajan. Omistaja kuitenkin päättää koiran ruokavaliosta.

Koira on lihan syöjä. Ihminen on jalostanut koiran ulkonäköä ja käyttötarkoitusta. Koiralla on kuitenkin vielä petoeläimen hampaat jotka on tarkoitettu raateluun ja lihan paloitteluun. Koiran hampaat on erilaiset kuin kasvissyöjän hampaat. Koiralla on erityinen ruuansulatusjärjestelmä, vahvat mahahapot ja lyhyt suolisto. Evoluution aikana ruuansulatus on muokkautunut, se ei ole enää täysin samanlainen kuin sudella.

Ruokavalio ei koostu pelkästä lihasta. Pienet saaliseläimet on aina syöty kokonaan ja ravinnoksi on silloin saatu lihaa, luita, mahalaukku ja sen sisältö (kasvissyöjillä kasviksia), sisäelimet. Suomalaisissa lihoissa ja ruuissa ei ole salmonellan vaaraa vaikka ne syötetään raakana. Salmonellaa toisaalta on löydetty muun muassa koiran vuotaluista, auringonkukansiemenistä ja koiran kuivamuonasta.

Usein kuulee kysyttävän onko raakaruokitulla koiralla enemmän loisia, ei ole. Järvikalasta madon munat ja madot kuolee pakastuksessa. Koiran ruuansulatuskanava on lyhyt ja hapan joten se pystyy käsittelemään haitallisia bakteereja kuten e.coli ja salmonella.

Raakaruokinnassa tasapaino syntyy monipuolisuudesta, tarjotaan koiralle eri eläinlajeja ruuaksi. Koiran olisi hyvä saada vähintään kolmea eri eläinlajia mutta mielellään viittä eri eläinlajia. Koiran ruuaksi sopii hyvin esimerkiksi sika, nauta, broileri, kalkkuna, hirvi, lammas, hevonen, lohi jne. Tasapaino raakaruokinnassa ei toteudu yhdessä päivässä kuten ei ihmisilläkään. Ei ihminenkään syö yhtenä päivänä kaikkea mahdollista tarvitsemaansa varmistaakseen kaikki tarvittavat ravintoaineet.

Miksi ei teollista valmisruokaa?

Usein kuulee sanottavan että teollisesta valmisruuasta koira saa varmasti kaiken tarvitsemansa. Näin ei kuitenkaan aina ole. Lisäksi koira saa samalla teollisesti valmistettuja säilöntä-, väri- ja makuaineita. Helpointa on kuitenkin on ostaa kuivamuona säkki ja siirtää vastuu koiran terveydestä ja hyvinvoinnista valmistajalle.

Kuivamuonaa on valmistettu noin 50 vuotta. Sinä aikana koirille on lisääntynyt terveys ongelmat, allergiat, iho-ongelmat, luuston ongelmat ja kasvuhäiriöt. Kuivamuonalla koirien terveydentila on selvästi huonontunut. Aiemmin syötettiin kotiruokaa ja ruuan tähteitä. Koira ei niistäkään välttämättä saanut kaikkea tarvitsemaansa mutta se ei myöskään saanut teollisia, keinotekoisia lisäaineita. Ei pystytä todistamaan että kuivamuonalla olisi saatu terveempiä yksilöitä, päinvastoin. Koirilla on lisääntynyt muun muassa syöpä ja lisääntymisongelmat. Lisääntymisongelmatkaan eivät kaikki ole tullut jalostuksen myötä.

Tiedätkö mitä koirasi syö?

Kun koira syö kuivamuonaa, omistaja usein tietää mitkä on ruuan pääraaka-aineet. Esimerkiksi kana ja riisi. Harva on kuitenkaan perehtynyt tuoteselosteeseen ja tutkinut sekä ymmärtänyt mitä ruoka oikeasti sisältää.

Raaka-aineiden laatu ja alkuperä onkin sitten ihan toinen juttu. Liha ei ole lihaa vaan se on lihan oheistuotteita, teurasjätteitä jotka ei mene ihmisravinnoksi. Kun vertaa lihan kilohintaa ja kuivamuonan kilohintaa, se jo yksistään kertoo paljon. Kukaan ei myy kuivamuonaa tappiolla. Jos pussin kyljessä lukee esimerkiksi kanan lihaluujauho, sinne on jauhettu kanan jalat, nokat, höyhenet ynnä muu teurasjäte. Rehulain mukaan koiranruokaan saa käyttää käsiteltynä mm. turkiseläintenruhoja, sorkkia, kavioita, höyheniä, villaa ja sarvia, kanan jalkoja ja -nokkia, naudan verta, kiveksiä ja turkkia.

Kaikki kuivamuonat koostuu suurilta osin viljatuotteista, ohra, vehnä, riisi, kaura tai maissi. Viljatuotteet on kuivamuonan pääraaka-aine koska se on hyvin edullista. Eikä viljat ole viljaa vaan ne on peräisin viljojen jauhatuksesta, viljan korsista ja vihannes tehtaista syntyvistä jätteistä. Tuoteselosteissa kaikki viljalaadut ja niiden ainesosat on eritelty jotta saadaan pääraaka-aineeksi liha. Osa kuivamuonista on valmistettu viljoista jotka on peräisin ihmisravinnoksi kelpaamattomista, niissä on haju, maku tai muita vikoja. Viljat on suurimmaksi osaksi hiilihydraattia jota koira ei tarvitse lainkaan siinä määrin kuin ihminen, koira saa energiaa rasvoista ja proteiineista.

Kuivamuonassa rasvat on pahimmassa tapauksessa peräisin eltaantuneista rasvoista. Pilaantunut rasva on todella haitallista koska se kuluttaa elimistön A- ja E-vitamiineja. Rasvat kuumennetaan ja käsitellään valmistusvaiheessa jolloin suurin osa niiden hyvistä ominaisuuksista katoaa. Saman tien kun ruokapussi avataan, alkaa rasvat härskiintyä kun ne on hapen kanssa kosketuksissa.

Vitamiinit ja kivennäisaineet lisätään valmistuksen loppuvaiheessa. Lisäksi kuivamuonaan lisätään säilöntä-, väri- ja makuaineita. Ne on keinotekoisia joista osaa ei saa käyttää ihmisruuissa. Joissain tuotteissa säilöntään on käytetty C- ja E-vitamiinia mutta ne ei säily pitkään ja on teollisesti valmistettuja. Pitoisuudet alkavat vähentyä heti kun tuote on pakattu ja nopeutuu kun pussi avataan. Markkinoilla on kuivamuonia jotka ei sisällä keinotekoisia säilöntäaineita, mutta kukaan ei kerro kuinka tuote säilyy pussissa jopa yli vuoden. Maittavuuden lisäämiseksi kuivamuonaan on lisätty suolaa jota on liikaa koiralle. Moni kuivamuonaa syövä koira juokin todella paljon.

Kuivamuonaa markkinoidaan kovasti sillä että koira saa ruuasta varmasti kaiken tarvitsemansa. Moni ei uskalla alkaa ruokkia koiraa raakaruokinnalla koska pelkäävät saako koira varmasti kaiken tarvitsemansa. Kuivamuonassa kaikki on samassa paketissa ja puutoksia syntyy koska jotkut ravintoaineet estävät toisten imeytymistä. Raakaruokinnassa eri ravintoaineet tulee eri lähteistä ja usein eri ruokintakerralla. Monipuolisuus ruokavaliossa on avainsana.

Valmisruokien suuri viljapitoisuus aiheuttaa monille koirille ongelmia, allergiat, korvatulehdukset, iho-ongelmat, mahalaukun kertymä, nivelongelmat, imeytymishäiriöt, ruuansulatusvaikeudet jne. Viljat heikentää lihansyöjän vastustuskykyä ja hampaita. Teollisten ruokien väri-, säilöntä- ja lisäaineet aiheuttaa ripulia, kaasuuntumista, allergioita ja yliherkkyyttä. Jopa käytöshäiriöitä. Kipeä vatsa ja huono vointi saa koiran esim. puremaan huonekaluja. Lisäaineet aiheuttavat ylivilkkautta. Tiedän tapauksia joissa kuivamuonaa syövän koiran maha on jatkuvasti hieman sekaisin ja koira tuhoaa kotia. Kun ruoka vaihdetaan raakaruokaan, tuhoaminen häviää. Vatsa on kunnossa ja koira voi hyvin.

Miksi raakaruokinta?

Raakaruokinta ei ole ihmelääke mutta sillä voi olla kuitenkin suuri vaikutus koiran hyvinvointiin. Monet terveys ongelmat johtuu koiralle sopimattomasta ruokavaliosta. Koira voi olla allerginen jollekin ruuan osalla vaikka se ei olisikaan allerginen proteiinin lähteelle.

Raakaruokinnalla monet terveys ongelmat on hävinnyt. Korvatulehdukset, allergiat, anaalirauhasongelmat, mahaoireet, hiivaongelmat, jopa käytöshäiriöt ja moni muu terveys ongelma. Isoille koirille tyypillinen vastalaukun kiertymä tarvii aina kaasuuntumisen. Raakaruoka ei kaasuunnu toisin kuin kuivamuona. Hyvän terveyden edellytys on laadukas ruoka.

Raakaruokitut koiranpennut kasvavat tasaisemmin, hitaammin ja kasvuhäiriöiden riski pienenee. Kun emä on saanut raakaruokaa kantoaikana, on pennut syntyessään jo jäntevämpiä ja lihaksikkaampia. Usein minusta tuntuu että ne melkein kävelee kohdusta ulos. ;) Raakaruokituilla koirilla on vähemmän lisääntymisongelmia.

Kaikki ruoka raakana, ei kypsennettynä

Raakaruokinnassa ruoka annetaan ehdottomasti raakana. Keittämällä tai lämmittämällä kypsennetty liha sulaa hankalammin koska molekyylit sitoutuu tiukemmin toisiinsa. Kypsennetyn ruuan sulaminen kestää elimistössä pidempään ja tärkeitä ravintoaineita on tuhoutunut. Raakaruoka on biologisesti oikeaoppista eli lajityypillisesti oikeaa. Kun itse kokoaa koiran ruuan, tietää varmasti mitä koira syö. Alkuun raakaruoka voituntua hankalalta ja monimutkaiselta mutta kun pääsee hyvillä ohjeilla alkuun, se on vaivatonta ja helppoa. Reissussa ruoka säilyy helposti kylmälaukussa 3-4 päivää ja sen jälkeenkin on vielä päivän pari koiralle syöntikelpoista. Huoneenlämpöinen liha ei aiheuta koiralle ongelmaa koska mahahapot on vahvat. Usein ripulilääkkeenä voi käyttää jopa pöydällä hieman ruskettunutta lihaa. Koiran lihan voi huoletta pakastaa uudelleen vaikka se olisi kokonaan jo sulanut.

Raakaruokinnassa käytetään aina käsittelemättömiä ja tuoreita ruokia. Kun ruokavalio on riittävän monipuolinen, ei keinotekoisia lisäravinteita tarvita.

Vaihto kuivamuonasta raakaruokaan

Kun koira vaihdetaan kuivamuonasta raakaruokaan, liikakilot katoaa ja lihakset tulee tilalle. Koiralle tulee terve iho, kiiltävä turkki, vahvat kynnet, puhtaat korvat, puhtaat hampaat ja raikas hengitys. Terve koira ei haise. Luiden syöttäminen auttaa anaalirauhasia tyhjentymään. Kuivamuonaa syövä koira yrittää päästä ylimääräisistä aineenvaihdunnan kuona-aineista eroon keuhkojen, korvien ja ihon kautta.

Rasvat

Rasvat on koiran tärkein energianlähde. Rasvahappojen puute aiheuttaa lisääntymisongelmaa ja kasvuhäiriöitä. Pilaantunut rasva on jopa haitallisempaa kuin rasvojen puute. Elimistöstä puuttuu rasvahappoja jos iho kutisee ja turkki on eloton. Talvella hyvänlaatuista rasvaa tulisi saada enemmän koska energiaa kuluu lämmön tuottamiseen. Nuorille ja energisille koirille tulisi antaa enemmän rasvoja. Eläinperäiset rasvat imeytyy kasvisperäisiä rasvoja paremmin.

Raakaruokinta käytännössä

Ruokavalio koostuu seuraavasti: 50% lihaisi luita, 25% lihaa, 25% kasvista. Kasvis ei ole välttämätön mutta se auttaa suolen toimintaa. Lopussa esitelty yksi esimerkki viikon ruokalistasta.

Lihaisat luut

Lihainen luu annetaan joko jauhettuna tai kokonaisena. Pennulle annan luut aina jauhettuna niin kauan kunnes hampaat on vaihtunut. Rustoluita ja putkiluita pennut syövät ajankuluksi jo ennen luovutusikää mutta niitä ei lasketa ruokamäärään koska pienillä maitohampailla pentu saa vain vähän luusta irti.

Aikuinen koira saa lihaiset luut kokonaisina. Lihaisessa luussa on 50% luuta ja 50% lihaa, niitä on mm. broilerin siivet ja –kaulat, kalkkunan kaulat, sian selkä, naudan rustoluu jne. Samoin kuin lihoissa, myös luissa monipuolisuus on hyväksi. Tärkeintä on että luut tarjotaan raakana jolloin luuaines on pehmeää ja helposti sulavaa.

Luita EI KOSKAAN saa antaa keitettynä tai paistettuna. Lämmityksessä luu muuttuu helposti säröileväksi ja helposti halkeavaksi jolloin ne voi saada aikaan vakavia repeytymiä mahalaukkuun ja suolistoon. Hyvin vahvasti koiraihmisten keskuudessa on käsitys siitä että broilerin luita ei saa antaa. Kypsennettynä broilerin luut on hengenvaarallisia koska niistä tulee todella teräviä paloja! Raakana broilerin luut on turvallisia ja ne sulavat koiran vatsalaukussa helpoiten. Myös savustetut eläinkaupoissa myytävät luut voi olla todella vaarallisia koska rakenne on muuttunut ja luusta irtoaa helposti teräviä paloja.

Ajankuluksi koiralle voi antaa putkiluita ja isoja niveliä. Ajanviete luu on sellainen jota koira syö pitkään, ruuaksi tarkoitettu luu syödään 5-15 minuutissa. Putkiluista ja nivelistä parhaita on suurten eläinten luut kuten hiven ja naudan luut. Mitä pienempi eläin, sitä hauraammat luut. Poron, lampaan ja sian putkiluista saattaa raakanakin lähteä teräviä paloja.

Lihaisista luista koira saa proteiinia ja niissä on sopiva määrä kalsiumia suhteessa fosforiin. Lihaisissa luissa on lisäksi paljon kivennäisaineita ja rasvaliukoisia vitamiineja. Luiden pureskelu on hyväksi hampaille, ikenille ja mielelle. Pureskelu on koiralle itsessään palkitsevaa, rauhoittavaa ja mielekästä tekemistä. Luita ei voi korvata luujauholla koska se on kypsennettyä ja käsiteltyä.

Koiran hampaita ei ole tarkoitettu jauhamiseen, ne on paloitteluun ja raatelemiseen. Pehmeät luut (broilerin siivet ja –selät, kaulat jne.) koira murskaa pienemmäksi muutamalla puraisulla ja nielaisee. Jos koira on syönyt liian isoja paloja, se oksentaa luun, puree muutaman kerran ja nielaisee uudelleen. Koira oksentaa hyvin herkästi joten tätä ei kannata säikähtää. Seuraavalla kerralla luut muistetaan ehkä purra paremmin. Jos koira päivittäin oksentaa pieniä sulamattomia luun sirpaleita, kannattaa luut antaa jauhettuna.

Sisäelimet, lohi ja naudan maha

Sisäelimiä kannattaa antaa koiralle kerran viikossa. Maksassa on paljon rasvaliukoista a-vitamiinia eikä sitä kannata antaa liikaa. Maksaa kerran viikossa tai kuuriluonteisesti. Yliannostus vaatii kuitenkin pitkään suuria määriä maksaa.

Lohta kannattaa antaa kerran tai kaksi viikossa. Lohesta koira saa d-vitamiinia ja omega 3 rasvahappoja. Järvikalat tulee aina antaa pakastettuna jotta madon munat ja madot kuolee.

Naudan maha pitää koiran mahahapot kunnossa. Naudan mahaa kerran viikossa. Maha on myös hyvä ripulilääke.

Kananmunassa on hyvät ravintoaineet

Kananmuna kannattaa antaa kerran viikossa kokonaisena ja kuorineen. Kananmuna sulaa 100% ja siinä on paljon hyviä ravintoaineita, proteiinia ja kuoressa kalsiumia. Raaka munanvalkuainen sisältää avidiini-enstyymiä joka estää biotiinin imeytymistä. Vanha käsitys on että valkuaista ei kannattaisi antaa. Biotiinia on kuitenkin avidiiniin nähden niin paljon enemmän ettei ole ongelma syöttää koko kananmuna kerralla.

Kasvissoseet

Kasvissoseen tarkoitus on jäljitellä kasvissyöjän mahalaukun sisältöä. Saaliseläimistä on syöty liha, luut ja vatsalaukku sisältöineen. Kuitu pitää suolen toiminnan jouhevana. Kasvisten ravintoaineita koira ei käytä kovinkaan hyvin hyödykseen. Hampaat on tarkoitettu paloitteluun, ei hienontamiseen ja siksi kasvissose tulee aina soseuttaa. Ruuansulatuselimistössä ei ole kaikkia entsyymejä joita tarvitaan kasvissolujen hajottamiseen. Kun solun rakenne on valmiiksi hajotettu, koira pystyy hieman hyödyntämään kasviksia. Koiralle voi tarjota kaikki vihreitä kasviksia, lehtisalaatti, kesäkurpitsa, kurkku, parsakaali, lehtikaali, kiinankaali, porkkana, idut jne. Kaikki tuoreet kasvikset käy. Tomaattia, paprikaa ja perunaa ei suositella nivelrikkoiselle koiralle. Vaalealle koiralle suuri määrä porkkanaa saattaa aiheuttaa punertavaa pigmenttiä.

Vitamiinit

Vitamiinit koira saa syödessään monipuolisesti eri eläinkunnan tuotteita. Teollisten vitamiinien lisäämistä ruokavalioon pitkäaikaisesti kannattaa tarkoin harkita. Teollisesti valmistetuista ei saa samoja hyötyjä kuin luontaisesti saaduista. Jos jostain vitamiinista on puutosta, kannattaa ensin miettiä mistä koira voisi sitä luontaisesti saada. Raakaruokinta on erittäin ravinnerikasta ja kaikki ravintoaineet saadaan luonnollisessa, hyvin imeytyvässä muodossa.

Valkosipuli

Valkosipuli puhdistaa elimistöä, toimii luonnollisena antibioottina, vähentää sisäloisia, estää punkkeja, tasapainottaa suolen toimintaa, vähentää kaasun muodostusta ja parantaa vastustuskykyä. Valkosipuli kannattaisi antaa tuoreena kuivatun sijaan. Tavallinen sipuli suuressa määrin ja pitkäaikaisesti annettuna aiheuttaa koiralle anemiaa.

Ei jäistä ruokaa

Kylmä ruoka voi aiheuttaa koiralle mahakipuja. Ruoka kannattaa tarjota sulatettuna tai ainakin jääkaappi kylmänä. Mahalaukun sisältö on aina lämmitettävä ennen kuin ruuansulatus alkaa. Älä lämmitä ruokaa mikrossa tai kiehuvassa vedessä koska se kypsentää ruokaa. Jäiset luut on kuitenkin kesä helteellä koiralle hyvää ”jäätelöä”.

Vatsalaukku venyy

Terveen koiran maha toimii paremmin saadessaan kerralla suuren määrän ruokaa sulatettavaksi. Vatsalaukku venyy täyttyessään, pinta-ala kasvaa ja näin mahahappoja sekä ruuansulatusnesteitä muodostuu enemmän ja ruoka sulaa nopeammin ja paremmin. Koiran vatsalaukku on hyvin venyvä. Koira voi syödä suuren määrän ruokaa kerralla ja paastota seuraavan päivän. Lemmikkeinä elävät koirat saavat kuitenkin ruokansa kerran tai kaksi päivässä. Halutessaan voi pitää joskus paastopäivän mutta se ei ole välttämättä tarpeen.

Raakaruokaa ja kuivamuonaa yhtäaikaa ruokakipossa

Raakaruuan ja kuivamuonan yhdistäminen ei ole järkevää. Kuivamuona kulkee ruuansulatuselimistön läpi paljon lihaan nopeammin. Kun liha ei ole vielä ehtinyt sulaa, työntää kuivamuona massaa suolistossa eteenpäin ja saadaan helposti aikaan ripuli, mahavaivoja ja jopa suolitukoksia. Jos koira saa kuivamuonaa ja lisäksi lihaa, tulee liikaa proteiinia kun lihaiset luut yleensä silloin unohdetaan. Luu sulaa vielä lihaakin hitaammin ja nappulan kanssa saadaan melko varmasti ripuli ja jopa suolitukoksia.

Monipuolinen ruokavalio

Aikuisen koiran tulisi saada kahden viikon aikana mahdollisimman monipuolisesti eri eläinlajeja. Vähintään kolmea eri eläintä (broileri, nauta, sika, lammas, kalkkuna, lohi, hevonen jne.) mutta mielellään viittä eri eläintä. Mitä monipuolisempi ruokavalio, sen parempi. Pennun ja kantavan nartun tulisi saada mahdollisimman monipuolinen ruokavalio viikon sisällä.

Ruuan määrä

Ruuan määrään vaikuttaa moni asia: ikä, sukupuoli, aktiivisuus, liikunta, terveydentila jne. Yleensä sopiva ruokamäärä on 2-3 % aikuisen koiran painosta. Isommat rodut syövät suhteessa vähemmän kuin pienemmät rodut. Seuraa koirasi kuntoa ja kokeile että kylkiluut hyvin tuntuu, muttei kylkiluiden välit ole erotettavissa selvästi. Kaikki kylkiluiden päällä on läskiä, siinä ei koskaan ole lihasta. Raakaruokinnalla tuntuu että koira syö suhteessa mahdottoman vähän mutta muista kuitenkin pitää koira riittävän hoikassa kunnossa. Kun raakaruokinnan aloittaa kuivamuonaa syöneelle koiralle, alkuun hiilari höttö katoaa ja lihas tulee tilalle.

Pennun ruokavalio

Pennun tulisi saada viikon aikana mahdollisimman monipuolisesti eri eläinlajeja. Alkuun lihaiset luut kannattaa antaa jauhettuna ja kun pysyvät hampaat on vaihtunut, voi alkaa tarjota kokonaisia luita. Luovutusikäinen pentu syö noin 10 % sen hetkisestä painostaan. Ruuan määrä pysyy samana aikuisikään saakka jolloin aikuisena koira syö 2-3 % painostaan. Prosenttiosuus pienenee painoon nähden kasvun myötä. Penturuokaa ei ole erikseen. Muista pitää kasvava pentu riittävän hoikassa kunnossa jotta nivelet ja luusto ei kärsi. Pentupyöreyttä ei ole olemassakaan! Jos pentu on lihava, se on lihava ja ruokaa vähennetään. Mikäli kasvun myötä huomaat kasvuhäiriöitä, rustoluu on äärimmäisen hyvää ravintoa korjaamaan esim. kääntyneitä jalkoja.

Kantavan nartun ruokinta

Muutokset nartun ruokavalioon tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen astutusta. Nartulle tulisi tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa kantoaikana. Uusia ruoka-aineita ei kannata tarjota kantoaikana. Ruokavalioon ei saa tehdä muutoksia varsinkaan 3-5 tiineysviikolla jolloin pentujen monet sisäelimet kehittyy. Muutokset ruokavaliossa saattaa stressata kantavaa narttua ja stressihormoni välittyy kohdussa kehittyviin pentuihin. Stressihormoni saa aikaan paljon enemmän pahaa kuin moni osaa ajatellakaan.

Kuudennesta tiineysviikosta eteenpäin ruokaa aletaan lisäämään 5-10% viikottain. Pentujen kasvaessa kohdussa jää vatsalaukkuun vähemmän tilaa ruualle joten ruoka kannattaa tarjota usemman kerran päivässä. Viimeisellä tiineysviikolla luut kannattaa tarjota jauhettuna ja muutama päivä ennen synnytystä luut jätetään ruokavaliosta kokonaan pois. Heti synnytyksen jälkeen narttua voi ruokkia täysin normaalisti. Usein kuulee sanottavan että narttu ei saa syödä jälkeisiä synnytyksessä koska tulee ripulia. Raakaruokituilla koirilla ripuli ongelmaa ei kuitenkaan ole vaikka ne söisi isonkin pentueen kaikki jälkeiset. Jälkeiset sisältää paljon arvokasta ravintoa ja tarpeellisia hormoneja.

Elimistön puhdistusreaktio

Kun koiran ruokavalio vaihdetaan kuivamuonasta raakaruokaan, keho voi alkaa hankkiutua eroon myrkyllisistä epäpuhtauksista. Tämä on täysin luonnollista eikä sitä kannata säikähtää. Oireita voi olla muutamasta päivästä useampaan viikkoon mutta toisille oireita ei välttämättä tule lainkaan. Oireena voi olla mm. oksentaminen, ripuli, ummetus, pahanhajuinen hengitys, kutiseva iho, rapsuttelu. Kuten muussakin luonnonmukaisessa hoidossa, niin raakaruokinnan aloittamisessakin, oireet menee ensin huonompaan ennen kuin ne katoaa.

Luuston terveys on tärkeä asia!

Luuston terveys vaikuttaa koiran elämänlaatuun valtavasti. Jos koiralla on krooninen kipu nivelrikon takia, ei kotikoirankaan ole hyvä olla. Saati sitten jos harrastetaan paljon eikä asiaa oteta huomioon. Kipu vaikuttaa käytökseen. Aina jos koiralla ilmenee yllättäin agressiivista käyttäytymistä, tulisi selvittää onko koira kipeä.

Moni harrastus- tai jalostuskoiran omistaja tutkituttaa koiransa luuston terveyden. Joskus omistaja ajattelee, ettei se ole kotikoiran kohdalla tärkeää. Minä kuitenkin kannustan kaikkia kuvauttamaan. Jos koiralla on terve luusto, saa omistaja olla rauhassa sen asian suhteen eikä tarvii vanhemmallakaan iällä miettiä saattaisiko esim. ontuminen johtua nivelrikosta. Jos taas luusto ei ole terve, voidaan ruokinnalla, lisäravinteilla, hoidoilla ja liikunnalla parantaa koiran hyvinvointia.

Jos luustossa on ongelmaa, voidaan pieninkin konstein helpottaa koiran elämää. Pidetään koira sopivassa lihaskunnossa ja massassa. Ylipaino rasittaa niveliä ja lisää kipua. Lagoton ja podhalanskin kokoisella koiralla jo 1-2 kg ylimääräistä on paljon. Toinen asia on liikunta ja sen säännöllisyys. Koiran tulisi olla hyvässä lihaskunnossa jotta lihakset tukevat niveliä. Liikuntaa tulisi harrastaa säännöllisesti ja mielellään pehmeämmällä alustalla kuin asfaltilla, mahdollisuuksien mukaan vapaana. Koira ei näytä helposti kipua ja siksi omistajalla saattaa jäädä kipu huomaamatta. Jos nivelrikko vaivaa, näkyy kipu yleensä jäykkyytenä kun koira nousee makuupaikalta ylös. Kipu voi näkyä myös haluttomuutena hypätä autoon, kulkea portaita, pupulaukkana, käytöksen muuttumisena jne. Omistajan on todella oltava tarkkana ja seurattava koiran liikkumista sekä käytöstä jotta huomioi pienetkin merkit jotka saattavat viitata kipuun.

Usein kuulee sanottavan, ettei koira oireile nivelkipua koska se ei onnu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Riittävän kipeä koira kyllä ontuu, mutta alkuun kipua ei välttämättä näytetä. Laumassa elävät koirat näyttävät kivun vielä huonommin kuin perheen ainoat koirat. Lauma hyljeksii koiraa joka ei pysy mukana ja on sairas. Toisaalta taas koira on laumaeläin eikä halua laumansa hyljeksintää. Siksi kipu piilotetaan mahdollisimman pitkään. Jo kaksi koiraa on lauma. Laumanvartijat eivät näytä kipua jotta pedot eivät sitä pääse huomaamaan. Omistaja ei ole uhka eikä peto, mutta tämä käytös on sisäänrakennettuna.

Olen nivelrikon takia joutunut lopettamaan yhden koiran ja seurannut koiran käytöstä päivittäin. Vieras ei tiennyt koiran kivuista mitään, mutta minä tunsin koirani ja tiesin että kipuja on. Koira ei koskaan elämänsä aikana ontunut, muu käytös ja liikkuminen kertoivat kivusta. Koira ei myöskään ollut agressiivinen. Olin kuvauttanut koiran ja tiesin mistä kipu johtui.

Suosittelen kuvauttamaan koirilta vähintään lonkat ja kyynärät jotta tiedät kuinka liikutat, ruokit ja hoidat koiraasi. Se on pieni asia joka vaikuttaa suuresti koirasi hyvinvointiin. Myös jalostukseen saadaan todella arvokasta tietoa.

Olen tarkka siitä, että emä saa parasta mahdollista ruokaa kantoaikana kun sikiöt kehittyvät. Emän kantoajan ruokinta vaikuttaa sikiöiden kehityksen. Myös pentujen ruokintaan ja liikuntaan kiinnitän jo ennen luovutusikää paljon huomiota. Pentu saa luovutusiässä mukaansa kattavan ohjeen ruokintaan ja liikuntaan liittyen. Toivotaan että saadaan luustoltaan mahdollisimman terveitä koiria jatkossakin. Parhaamme tehdään ja luontoäiti hoitaa lopun.

Lonkkanivelen kehityshäiriö

Lonkkanivelen kehityshäiriö eli lyhemmin lonkkavika on yleensä suurilla koirilla esiintyvä, periytyvä vaiva. Lonkkavika saattaa invalidisoida koiran ja aiheuttaa kipua. Etenkin nivelen löysyys altistaa nivelen kulumiselle ja nivelrikolle. Lonkkien terveys voidaan selvittää röntgenkuvausten avulla ja terveystuloksia pyritään käyttämään hyväksi jalostuksessa.

Kannelliitto antaa lonkkanivelistä virallisen arvostelun yli vuoden iässä kuvatusta koirasta. Isokokoisilla roduilla suositellaan kuvausiäksi 1,5 vuotta.

Suomessa käytetään asteikkoa joka jakaa lonkat viiteen luokkaan:
A = terve, B = rajatapaus, C = lievä, D = keskivaikea ja E = vaikea .
Luokituksessa kiinnitetään huomiota lonkkamaljakon syvyyteen, maljakon ja reisiluunpään muotoon, lonkkanivelen löysyyteen sekä nivelrikkomuutoksiin.

Asteita A ja B sanotaan ”terveiksi”, aste C on ”rajatapaus” ja D ja E on ”sairaita. C – lonkka ei aiheuta koiralle kipua, mutta D lonkka aiheuttaa jos alkaa kehittyä myös nivelrikkoa mikä yleensä iän myötä on todennäköistä. E – lonkka on sairas ja voisi sanoa että poikkeuksetta josain määrin kipeä. Podhalanskeissa D ja E lonkkaisia koiria on jouduttu lopettamaan nuorena kipujen tai kivusta johtuvan käytösongelman takia.

Lonkkanivelen arvioinnissa on ehdottoman tärkeää, että röntgenkuva on mahdollisimman hyvälaatuinen teknisesti. Toinen erittäin tärkeä asia on, että kuvat on oikeassa asennossa ja suorassa otettu. Kuvannut eläinlääkäri lähettää kuvat Kennelliittoon lausuttavaksi ja omistajalle lähetetään tieto.

Lonkkanivel koostuu useista eri luista ja siksi kehitys on monimutkainen. Vastasyntyneen pennun lonkkamaljakko ja reisiluun pää ovat lähes kokonaan rustoa. Isoilla roduilla reisiluun pään luutumiseen menee lähes vuosi. Tämän takia lonkkanivel on koiran kasvun aikana altis ympäristötekijöille. Etenkin pentuajan ylipaino saattaa olla erittäin haitallista nivelen kehitykselle.

Liikaruokinta ja epätasapainoinen ruokinta sekä vääränlainen liikunta aiheuttaa luuston ja nivelten kasvuhäiriöitä. Myös perimän tuoma alttius sairastua vaikuttaa asiaan. Toisaalta hyvissä olosuhteissa koira ei välttämättä sairastu lonkkavikaan, vaikka perinnöllinen alttius olisikin.

Lonkkavika periytyy polygeenisesti eli useat eri geenit vaikuttavat ja ympäristötekijät sekoittavat vielä lisää pakkaa. Kasvuolosuhteiden kuten ruokinnan ja liikunnan lisäksi lonkkatulokseen voi vaikuttaa myös esimerkiksi kuvausikä, kuvaustilanne, kuvien laatu ja arvostelutilanne.



KYYNÄRNIVELEN KEHITYSHÄIRIÖ

Koirien kyynärniveliä tutkitaan röntgenkuvauksella. Kyynärnivelissä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä mutta tärkeimmät muutokset liittyvät osteokondroosisairauteen eli OD:hen. OCD-lyhenne tarkoittaa osteokondroosia jossa on mukana irtopala.

Osteokondroosi eli nivelruston solujen kehityshäiriö tarkoittaa, että nivelalueen luutuminen häiriintyy nopeimmassa kasvuvaiheessa ja tämä johtaa nivelrikkoon. Kyynärnivelessä voi olla myös irtopala ja nämä kaksi eri vaivaa voi olla yhdessä tai erikseen.

Omistaja näkee kyynärnivelsairauden koiran liikkeestä. Koiran liikkuminen on väkinäistä ja rasituksen jälkeen liikkeelle lähteminen on hankalaa. Toisen kyynärpään keventäminen ja ontuminen aiheuttaa suurta rasitusta myös oireettoman jalan puolelle. Osa pennuista alkaa ontua jo 4-5 kuukauden iässä, jotkut myöhemmin kasvun aikana ja osa vasta sitten kun on jo kehittynyt nivelrikkomuutoksia.

Myös kyynärniveldysplasia periytyy polygeenisesti ja sen syntyyn vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi ympäristötekijät ja ruokinta. Nopeakasvuisille ja suurikokoisille roduille tämä on tyypillisempi sairaus.

Osteokondroosi ilmaantuu kasvuiällä, yleisimmin 4-7 kuukauden iässä. Kyseessä on luutumishäiriö jossa tavallisimmin nivelen nivelrusto paksuuntuu. Luutuiminen on häiriintynyt ja sen seurauksena voi muodostua jopa halkeamia nivelpintaan ja rustopala voi irrota. Siitä aiheutuu kipua joka ilmenee ontumisena. Ontumista saattaa olla vaikea havaita, jos ongelma on molemminpuolin. Kyynärnivelessä tavallisimmat kohdat osteokondroosin esiintymiselle on olkavarren nivelpinta, irtautunut kyynärlisäke tai irtautunut varislisäke.

Kyynärnivelet voidaan röntgenkuvata ja kuvista etsitään nivelrikkomuutoksia. Nivelrikko voi johtua muustakin kuin osteokondroosista. Muita syitä on esimerkiksi reumaattinen tai bakteerin aiheuttama tulehdusta, tapaturma, kasvulevyjen liian aikainen sulkeutuminen. Osteokondroosi on kuitenkin tavallisin syy nivelrikkoon kyynärnivelessä.

Kannelliitto antaa kyynärnivelestä virallisen arvostelun yli vuoden iässä kuvatusta koirasta. Isokokoisilla roduilla suositellaan kuvausiäksi 1,5 vuotta. Virallinen arvostelu perustuu nivelrikon määrään.

Kyynärnivelet jaetaan neljään ryhmään:
0 = terve kyynärnivel
1 = lievät, alle 2 mm luupiikit ympäri niveltä
2 = keskinkertaiset, 2-5 mm luupiikit
3 = voimakkaat, yli 5 mm luupiikit

Tutkimuksissa on todettu kohtalainen periytyvyysaste kyynärnivelten muutoksille. Taipumus saada nivelrikkoa kyynärniveliin on siksi jalostuksella vastustettavissa. Koska jopa 1:n asteen muutos kyynärnivelessä tarkoittaa jonkinlaista nivelrikkomuutosta, joka iän myötä voi aiheuttaa pahenevaa nivelrikkoa ja ontumista, tulisi jalostukseen käyttää vain 0-0 tuloksetn saaneita koiria.



PATELLA LUKSAATIO

Polvilumpion luksaatio eli sijoiltaanmeno: reisiluun päässä olevassa urassa kulkee reisilihaksen jänne ja tämän suojana toimii polvilumpio. Koko takaraajan virheasennon taustalla on usein polvilumpion sijoiltaanmeno. Kun sääriluu on voimakkaasti ylikiertynyt, jänne siirtyy pois urastaan ja patella luksoituu.

Terveessä polvessa polvilumpio liikkuu reisiluun nivelpinnan urassa vain ylös-alas-liikettä. Luksaatiossa lumpio liukuu epänormaaliin asentoon, joko reisiluun sivun sisä- tai ulkopuolelle. Sijoiltaanmenon laajuus tutkitaan eläinlääkärissä polvitarkastuksessa.

Virallisen polvitutkimuksen voi teettää eläinlääkärissä kun koira on yli vuoden vanha. Koiraa ei rauhoiteta tähän toimenpiteeseen eikä röntgenkuvata, eläinlääkäri tutkii polven tunnustelemalla. Eläinlääkäri tutkii koiran polven painamalla polvilumpiota sormilla vuoroin ulko- ja sisäsuuntaan samalla kun jalkaa koukistetaan ja ojennetaan.

Tutkimuksissa tuloksen 0 saanut polvi on terve.

Patella luksaatio jaetaan neljään eri asteeseen:
1 = lumpio nousee pois urastaan harjanteen päälle
2 = lumpio luiskahtaa harjanteen yli sivuun
3 = lumpio on sivussa, mutta menee sormilla takaisin uraan, muttei kestä siellä
4 = lumpio on sivussa eikä siirry uraan

Polvilumpion sijoiltaanmeno voi olla perinnöllistä tai hankittua. Polvilumpion sijoiltaanmenoa esiintyy suhteellisen peljon koirilla, joilla on suora takajalka. Vika on tavallisesti synnynnäinen ja sen oletetaan periytyvän usean geenin vaikutuksesta ja väistyvästi.

Patella luksaatio voi olla myös hankittua. Jos polven ristisiteet ovat esimerkiksi tapaturman seurauksena löystyneet, polvilumpio liikkuu tällöin helpommin pois urstaan sillä ristisiteet tukevat osaltaan polvilumpiota.

Synnynninen virheellinen polvilumpio voidaan havaita joissain tapauksissa jo noin kuuden viikon iässä mutta normaalisti polvitarkastus tehdään täysikasvuisille koirille. Perinnölliset tai hankitut luksaatiot ovat yleensä vanhempien koirien ongelmia.

Polvilumpion sijoiltaanmenon oletetaan periytyvän usean geenin vaikutuksesta ja sairaus tulee esiin vain, jos koira saa molemmilta vanhemmiltaan sairaudelle altistavia perintötekijöitä.

Polvilumpio voi siirtyä pois paikoiltaan joko ajoittain tai pysyvätsi ja osittain tai kokonaan. Ajoittainen patella luksaatio aiheuttaa hetkellistä ontumista, jalan "heittämistä" tai askelen jättämistä väliin. Tämä on enimmäkseen oireeton ja mleko kivuton. Polvilumpio ajautuu itse takaisin paikoilleen. Pysyvätsi luksoitunut patella on kokoajan joko kokonaan tai osittain pois sijoiltaan. Koira pitää jalkaa usein koukussa, eikä varaa painoa jalalle. Jos koiralla on molemmissa jaloissa vakava polvivika, se voi liikkua selkä köyryssä, loikkien tai hypähdellen.

Patella luksaatio on perinnöllinen ja siksi polvileikattu koira ei ole jalostuskoira, vaikka se liikkuisi yhtä hyvin kuin tervepolvinen.

Suosittelen kuvauttamaan koirilta vähintään lonkat ja kyynärät jotta tiedät kuinka liikutat, ruokit ja hoidat koiraasi. Se on pieni asia joka vaikuttaa suuresti koirasi hyvinvointiin. Myös jalostukseen saadaan todella arvokasta tietoa.


Kennelliitolla on kaikkia rotuja koskevia rekisteröintiehtoja ja lisäksi osalla roduista on PEVISA.
Pevisa on rotukohtainen perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma.

Tästä pääset lukemaan LAGOTTO ROMAGNOLO - RODUN VOIMASSA OLEVAN PEVISA OHJELMAN.

Tästä pääset lukemaan OWCZAREK PODHALANSKI - RODUN VOIMASSA OLEVAN PEVISA OHJELMAN.



TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan kaikkien suomessa tutkittujen lagottojen terveystuloksia.

Lagotto Romagnolo lonkkakuvaustuloksia 
2007 - 2015 syntyneet koirat
Lonkkakuvaustulokset prosentteina

Suomen Lagotot Fungo kasvatit
Tutkittu 49 % Tutkittu 56 %
A - 25 % A - 33 %  
B - 31 % B - 35 %    
C - 30 % C - 25 %    
D - 12 % D - 5 %      
E - 2 % E - 2 %      

Lagotto Romagnolo kyynärkuvaustuloksia 
2007 - 2015 syntyneet koirat
Kyynärkuvaustulokset prosentteina

Suomen Lagotot Fungo kasvatit
Tutkittu 34 % Tutkittu 39 %
0 - 96 % 0 - 98 %
1 - 3 % 1 - 2 %
2 - 1 % 2 - 0 %
3 - 0 % 3 - 0 %

Rajasin taulukot vuosina 2007 - 2015 syntyneisiin koiriin, koska:
2007 syntyi ensimmäinen pentueemme.

Virallisen lonkka- ja kyynärkuvaustuloksen saa yli 12 kuukauden ikäiselle koiralle joten,
2015 jälkeen syntyneitä ei ole vielä kaikkia kuvattu kokoamishetkellä.
Taulukko koottu 17.1.2017.



TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan kaikkien suomessa tutkittujen podhalanskien terveystuloksia.

Owczarek Podhalanski lonkkakuvaustuloksia 
2009 - 2015 syntyneet koirat
Lonkkakuvaustulokset prosentteina

Suomen Podhalanskit Fungo kasvatit
Tutkittu 35 % Tutkittu 60 %
A - 23 % A - 33 %  
B - 27 % B - 56 %    
C - 27 % C - 11 %    
D - 15 % D - 0 %      
E - 9 % E - 0 %    


Owczarek Podhalanski kyynärkuvaustuloksia 
2009 - 2015 syntyneet koirat
Kyynärkuvaustulokset prosentteina

Suomen Podhalanskit Fungo kasvatit
Tutkittu 35 % Tutkittu 60 %
0 - 84 % 0 - 78 %
1 - 9 % 1 - 17 %
2 - 4 % 2 - 6 %
3 - 3 % 3 - 0 %


Rajasin taulukot vuosina 2009 - 2015 syntyneisiin koiriin, koska:
2009 syntyi ensimmäinen pentueemme.

Virallisen lonkka- ja kyynärkuvaustuloksen saa yli 12 kuukauden ikäiselle koiralle, mutta pevisa suosittelee kuvauttamaan vasta 18 kuukauden jälkeen joten, 2015 syntyneitä ei ole vielä kaikkia kuvattu kokoamishetkellä.
Taulukko koottu 17.1.2017.

Lagotto Romagnolo - rotumääritelmän tulkinta kuvin ja tekstein

Rotumääritelmän tulkinta on äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettavainen työ. Olen sitä mieltä että se tulisikin jokaisen kasvattajan tehdä. Rotumääritelmän tulkintaa tehdessä oppii paljon rodusta. Tässä minun tulkintani. Osa tekstistä on suoraan rotumääritelmästä, kursivoitu teksti on omaa tekstiäni.

HISTORIA

Lagotto on ikivanha vedestä noutava koirarotu, joka on kotoisin Comaccion alangoilta ja Ravennan suoalueilta. Vuosisatojen kuluessa suuret suoalueet kuivatettiin ja muutettiin viljelysmaiksi. Vastaavasti lagotto on muuttunut vesikoirasta erinomaiseksi avoimella tasangolla ja Romagnan kukkuloilla kasvavien tryffeleiden etsijäksi.

Osa kuvista otettu kirjasta: Il lagotto romagnolo Storie di cani e tartufai. Tekijä: Dr. Giovanni Morsiani

Monissa 1800-luvulla laadituissa italialaisissa murresanakirjoissa mainitaan lagotto ja sille annetaan kaksi määritelmää: ”cane di riporto” (noutava vesikoira) ja ”cane da tartufo” (tryffelikoira). Antonio Mori mainitsee vuonna 1840 laatimassaan sanakirjassa koiran nimeltä Lagòt, jota hän kuvailee sanoin ”cane frugatore da trifola” (tryffeleitä etsivä koira). 

Suoalueet kuivattiin vähitellen, laaksolaiset vaihtoivat ammattia ja lagottoja ei tarvittu enää vedestä noutaviksi metsästyskoiriksi. Vuosien 1840-1890 välisenä ajanjaksona lagottojen tehtävät muuttuivat, sen käyttö metsästyskoirana lopetettiin ja siitä tuli yksinomaan tryffelikoira .

Jokainen tryffelin etsijä halusi itselleen koiran joka löytää kaikkein eniten. He alkoivat sekoittaa lagottoja muihin rotuihin ja jopa sekarotuisiin. Näin he sekoittivat rotuun vierasta verta ja pilasivat vuosisatoja muuttumattomana eläneen rodun.

Onneksi 1970 – luvun lopussa ryhmä Romagnan alueen koiraharrastajia päätti puuttua tilanteeseen Imolasta kotoisin olevan Quintino Toschin johdolla. He päättivät pelastaa lagoton tuhon tilasta, johon se oli omaa etuaan ajattelevien ihmisten välinpitämättömyyden, tietämättömyyden ja vastuuttomuuden vuoksi päätynyt.

Italian kennelliitto hyväksyi Lagotto Romagnolon 15.10.1991 kolmanneksitoista italialaiseksi koiraroduksi. FCI hyväksyi Lagotto Romagnolon roduksi vuonna 1995 ja CACIB – roduksi 2005.

Nykyään lagottoja käytetään Italiassa pääsääntöisesti tryffeleiden etsintään ja pääsuunta italialaisessa jalostuksessa onkin tämä, unohtamatta kuitenkaan rakennetta ja ulkonäköä. Italiassa tapahtuu edelleen rotuunottoa. Italiassa lagotto on käyttörotu ja tryffelinetsinnässä on mahdollisuus saada käyttövalion arvo. Italian lagottoklubi (Club Italiano Lagotto) järjestää vuosittain kymmenisen lagottojen erikoisnäyttelyä (Raduno) ja saman verran tryffelien etsintä kisoja (Prove di Lavoro).

YLEISVAIKUTELMA

Kooltaan pienestä keskikokoiseen, sopusuhtainen, tiivisrakenteinen ja ulkonäöltään maatiaismainen. Karvapeite on tiheä, kihara ja villava.

Lagotto on sopusuhteinen, tasapainoisesti mutta melko niukasti kulmautunut neliömäinen koira. Ulkonäöltään maatiaismainen, karvan ei tulisi näyttelyissäkään näyttää trimmatulta. Karvapeite harjataan auki muutamia kertoja vuodessa ja kastellaan jotta kiharat saadaan takaisin.

Lagotto on neliömäinen, sopusuhtainen ja melko niukasti mutta tasapainoisesti kulmautunut.

Hyvin kulmautuneella koiralla on todella upea pitkä liike.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA

Pään pituus on 4/10 säkäkorkeudesta. Rungon pituus ja säkäkorkeus ovat lähes yhtä suuret (neliömäinen). Kallon pituuden tulisi olla hieman yli puolet pään koko pituudesta. Kuono-osa on kallo-osaa hieman lyhyempi (44 % : 56 %). Rinnan syvyys on alle puolet (noin 44 %) säkäkorkeudesta.

Lagotto on neliömäinen, rungon pituus ja säkäkorkeus ovat lähes yhtä suuret. Rinnan syvyys on alle puolet säkäkorkeudesta. Keskikokoisella nartulla rinnan syvyys on n.19.5 cm ja raajakorkeus on n. 24,5 cm

Keskikokoisella nartulla pään pituus n. 17,5 cm ja silloin kallon pituus n. 10 cm ja kuono n. 7,7 cm

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE

Synnynnäinen hakutaipumus ja erittäin hyvä hajuaisti ovat tehneet rodusta hyvin tehokkaan tryffeleiden etsijän. Rodun aiempaa metsästysviettiä on jalostuksella muutettu, joten riistan haju ei häiritse sen työskentelyä. Lagotto romagnolo on mukautuva, vaatimaton, innokas, lempeä, hyvin kiintynyt omistajaansa ja helposti koulutettava. Se on myös erittäin hyvä seuralainen sekä erinomainen vahti.

Iloinen, vilkas ja reipas koira joka ei saa olla arka. Hieman pehmeä luonteeltaan. Lagotto sopeutuu hyvin elämään laumassa. Työkoirana lagotto on sinnikäs koira ja tekee annetut tehtävät loppuun saakka. Lagotto käyttää hajuaistiaan huomattavasti enemmän kuin näköaistiaan. Sopii erinomaisesti erilaisiin harrastuksiin. Erinomainen ilmoittaja mutta ei saa olla ”tyhjän räksyttäjä”.

PÄÄ

Pää: Ylhäältä katsottuna puolisuunnikkaan muotoinen ja kohtuullisen leveä; kallon ja kuonon ylälinjat ovat hieman erisuuntaiset.

Pää on puolisuunnikkaan muotoinen.

Kallon ja kuonon ylällinjat on hieman erisuuntaiset.

Kallo: Poskikaarien kohdalta leveä ja yhtä pitkä kuin leveä. Sivulta katsottuna kallon tulee olla kuonoa pitempi mitattuna niskakyhmystä otsapenkereeseen. Kallo on hieman kaareva, mutta tasoittuu niskakyhmyä kohti. Otsaluut ovat hyvin kehittyneet, kulmakaaret selvät, otsauurre voimakas, niskakyhmy lyhyt eikä kovin voimakkaasti kehittynyt. Ohimokuopat ovat hieman havaittavissa. Otsapenger: Havaittava mutta ei liian korostunut.

Kirsu: Suuri. Sieraimet ovat avoimet ja liikkuvat. Keskiuurre on voimakkaasti erottuva. Sivulta katsottuna kirsu jatkuu kuononselän suuntaisena ja sen kärki on vain hieman huulilinjaa ulompana. Kirsun väri vaihtelee vaaleasta tummanruskeaan karvapeitteen väristä riippuen.

Keskiuurre on voimakkaasti erottuva.

Vaalealla koiralla on vaaleampi kirsupigmentti.

Kuono: Melko leveä, hieman kalloa lyhyempi (kallo 56 %, kuono 44 %), syvyys on vain hieman pienempi kuin pituus. Kuono kapenee vain hieman ja on sivusta katsoen tylppäkärkinen. Kuononselkä on sivulta katsottuna suora.

Kuono on tylppäkärkinen ja kuononselkä suora.

Huulet: Eivät liian paksut ja tiiviit, alaleuka muodostaa kuonon alalinjan. Huulet ovat pitkien ja melko harittavien viiksikarvojen peitossa. Edestä katsottuna huulet muodostavat laajan puoliympyrän. Huulet ovat väriltään vaaleasta tummanruskeaan.

Edestä katsottuna huulet muodostavat laajan puoliympyrän.

Leuat / hampaat: Leuat ovat vahvat ja lähes suorat, alaleuka on melko leveä. Täydellinen leikkaava tai tasapurenta. Hampaat ovat valkoiset ja hyvin kehittyneet. Käänteinen leikkaava purenta hyväksytään.

Saksipurenta, tasapurenta ja leikkaava saksipurenta sallitaan. 

Yläpurenta ja selvä alapurenta on hylkääviä virheitä. 

Posket: Litteät.

Silmät: Suuret mutta ei liioitellusti, pyöreähköt, silmäkuopan täyttävät ja melko kaukana toisistaan. Iiriksen väri vaihtelee okrasta pähkinänruskeaan ja tummanruskeaan karvapeitteen väristä riippuen. Silmäluomet ovat tiiviit ja niiden reunojen väri vaihtelee vaaleasta tummanruskeaan. Silmäripset ovat hyvin kehittyneet. Katse on tarkkaavainen, ilme innokas ja eloisa.

Korvat: Keskikokoiset, suhteessa pään kokoon, kolmionmuotoiset ja kärjistään pyöristyneet. Korvat ovat tyvestä melko leveät ja kiinnittyneet juuri poskikaarien yläpuolelle. Korvat ovat levossa riippuvat ja nousevat hieman koiran ollessa tarkkaavainen. Eteenpäin vedettyinä niiden tulisi ulottua kohtaan, joka on neljäsosa kuonon pituudesta tyvestä mitattuna. Korvien karvapeite on hieman muuta karvapeitettä loivemmin kihartunut mutta silti hyvin laineikas; korvissa ei ole lyhyttä karvaa. Myös korvalehden sisäpinta on karvoittunut.

KAULA

Voimakas, lihaksikas, kuiva, poikkileikkaukseltaan soikea ja ehdottomasti ilman löysää kaulanahkaa. Niskalinja on hieman kaareva ja kaula liittyy sulavasti lapoihin. Uroksilla kaulan ympärysmitta voi olla kaksinkertainen pituuteensa verrattuna. Kaulan pituus on hieman pienempi kuin pään koko pituus.

RUNKO

Runko: Tiivis ja vahva, pituudeltaan sama kuin säkäkorkeus. 
Ylälinja: Säästä lantioon asti suora.

Lagotto on neliömäinen koira ja selkälinja on suora.

Säkä: Korkeammalla kuin lantion taso; lapojen kärjet eivät liian lähekkäin. Säkä on korostunut ja lavat ovat viistot.

Selkä: Suora ja hyvin lihaksikas.

Lanne: Lyhyt, hyvin vahva ja sivulta katsottuna hieman kaareutunut. Lanteen leveys on sama tai hieman suurempi kuin sen pituus.

Lantio: Pitkä, leveä, lihaksikas ja hieman viisto (viistous 25°-30°). Rintakehä: Hyvin kehittynyt ja ulottuu kyynärpäiden tasalle. Edestä melko kapea ja levenee taaksepäin kuudennen kylkiluun jälkeen.

Alalinja ja vatsa: Rintalastan alue on pitkä ja suora, jonka jälkeen vatsaviiva kohoaa vain hieman.

HÄNTÄ

Ei liian korkealle eikä liian matalalle kiinnittynyt, kärkeä kohti oheneva. Alhaalla riippuessaan ulottuu tuskin kintereeseen. Häntä on villavan, melko harittavan karvan peitossa. Häntä on sapelinmuotoinen, koiran ollessa tarkkaavainen häntä kohoaa selvästi. Koiran työskennellessä tai innostuessa häntä voi nousta selän päälle, muttei koskaan saa olla kippuralla.

Rodunomainen, tyypillisesti kannettu häntä.

Häntä on liikkeessä selkälinjan jatkeena. Innostuessaan tai työskennellessään koira voi nostaa sen selkälinjan yläpuolelle. Todella moni kantaa häntänsä virheellisesti pystyssä tai jopa kippuralla selän päällä.

Rodunomainen, juuri ja juuri kintereeseen yltävä häntä.

RAAJAT

ETURAAJAT: Yleisvaikutelma: Asennoltaan normaalit, sekä edestä että sivulta katsottuna pystysuorat.

Eturaajat on edestä ja sivusta katsottuna pystysuorat.

Lavat: Lapaluut ovat pitkät (30 % säkäkorkeudesta), selvästi viistot (52-55°), lihaksikkaat, vahvat ja tiiviisti rungonmyötäiset, silti vapaasti liikkuvat. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 110-115°.

Keskikokoisella nartulla lapaluun pituus on n. 13 cm.

Olkavarret: Lihaksikkaat, kevytluustoiset ja lapaluun pituiset; viistous vaakatasoon nähden 58-60°.

Kyynärpäät: Rungonmyötäiset, mutta eivät liian tiiviit, ohutnahkaiset; olkavarsien kanssa samalla rungon keskilinjan suuntaisella linjalla. Kyynärpään kärki on pystysuoralla lavan kärjestä maahan vedetyllä linjalla.

Kyynärvarret: Täysin pystysuorat ja pitkät (36 % säkäkorkeudesta). Luut ovat tiiviit, vahvat ja soikeat.

Ranteet: Edestä katsottuna samalla pystysuoralla linjalla kyynärvarren kanssa; jäntevät, vahvat ja joustavat; herneluu on selvästi erottuva.

Välikämmenet: Kyynärvarteen verrattuna myös luustoltaan selvästi kevyemmät ja joustavat. Sivulta katsottuna 75-80°:een kulmassa vaakatasoon nähden.

Etukäpälät: Hieman pyöristyneet ja tiiviit; varpaat ovat kaartuneet ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat vahvat ja kaarevat.

Päkiät ovat hyvin pigmentoituneet. Varpaiden välissä oleva nahka ovat hyvin kehittynyt.

TAKARAAJAT
Yleisvaikutelma: Voimakkaat, takaa katsottuna pystysuorat ja yhdensuuntaiset; koiran kokoon nähden sopusuhtaiset.

Pihtikinttuja näkee lagotoilla valitettavan paljon.

Reidet: Pitkät (35 % säkäkorkeudesta), lihakset hyvin erottuvat. Reisiluu on selvästi viisto, 80° vaakatasoon nähden. Reiden ja säären välinen kulmaus on 105-110°. Reidet ovat rungon keskilinjan kanssa yhdensuuntaiset.

Polvet: Polvikulmaus on 130-135°. Sääret: Hieman reisiä pitemmät (36 % säkäkorkeudesta), hyväluustoiset ja lihaksikkaat, lihakset hyvin erottuvat. Viistous vaakatasoon nähden on 50-55°.

Sääret ovat rungon keskilinjan kanssa yhdensuuntaiset.

Kintereet: Leveät, voimakkaat ja kuivat; luut ovat selvästi erottuvat. Rungon keskilinjan kanssa yhdensuuntaiset. Säären ja välijalan välinen kulmaus on noin 140°.

Välijalat: Kapeat, tasapaksut ja kohtisuorassa maahan nähden.

Ei kannuksia.

Takakäpälät: Hieman soikeammat kuin etukäpälät; varpaat eivät ole yhtä kaareutuneet.

LIIKKEET

Käynti säännöllistä, ravi on tarmokasta ja reipasta; laukka lyhytkestoista.

Rotutyypillisesti melko niukasti ja tasapainoisesti kulmautunut koira liikkuu todella pitkällä askelella. Selkä ei saa köyristyä liikkeessä. Takajalan anturat näkyy ravissa takaapäin katsottuna selvästi.

NAHKA / KARVAPEITE

Nahka: Ohutta, kauttaaltaan pinnanmyötäistä ja poimutonta. Väri limakalvojen ympärillä ja päkiöissä vaihtelee vaaleasta tumman- ja hyvin tummanruskeaan.

Karva: Villavaa, ei koskaan ohuiksi naruiksi kiertyvää, pinnalta puolikarkeaa; muodostaa tiiviitä, rengasmaisia kiharoita; havaittava pohjavilla. Kiharoita tulee olla tasaisesti kaikkialla rungossa ja hännässä. Päässä kiharat eivät ole aivan yhtä tiiviit ja ne muodostavat runsaat kulmakarvat, viikset ja parran. Myös posket ovat tuuheakarvaiset. Peitinkarva ja varsinkin pohjavilla ovat vedenpitävät. Mikäli karvaa ei leikata, se saattaa huopaantua, koska se kasvaa jatkuvasti; tämän vuoksi karva tulee leikata kauttaaltaan lyhyeksi ainakin kerran vuodessa. Huopaantunut peitinkarva ja pohjavilla tulee poistaa säännöllisesti. Leikattu karvapeite saa olla enintään 4 cm paksu ja sen tulee olla kauttaaltaan samanpituista mukaillen koiran ääriviivoja. Vain päässä karva voi olla pitempää, mutta se ei saa kuitenkaan peittää silmiä. Sukuelinten ja peräaukon ympäriltä karva leikataan lyhyeksi. Karvaa ei saa muotoilla eikä harjata pystyyn kuten villakoirilla tai bichon frisellä, ei myöskään leikata niin lyhyeksi, että se ei kiharru tai karvanlaatua ei pysty arvioimaan. Koiraa ei tule palkita, mikäli karvaa on muotoiltu liikaa. Oikea turkin leikkaus on teeskentelemätön ja korostaa rodun luonnollista, maatiaismaista olemusta.

Turkki muodostaa tiiviitä rengasmaisia, isoja kiharoita joihin voisi laittaa lyijykynän kärjen.

Väri: Yksivärinen luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein laikuin, pienipilkkuinen ruskeavalkoinen (roan), ruskea eri sävyissään yksivärisenä tai valkoisin laikuin, oranssi yksivärisenä tai valkoisin laikuin. Joillakin koirilla on ruskea tai tummanruskea maski. Punaruskeat (tan) merkit eri sävyissään sallitaan.

oranssi

ruskea

valkoinen-ruskea roan

Virallisia värejä on:
valkoinen
valkoinen-oranssi
oranssi-valkoinen
oranssi
ruskea
ruskea-valkoinen
valkoinen-ruskea
valkoinen-ruskea roan
ruskea tan-merkein

KOKO

Säkäkorkeus: Urokset 43-48 cm (ihannekorkeus 46 cm)
Nartut 41-46 cm (ihannekorkeus 43 cm)
Sallittu poikkeama ± 1 cm.

Paino: Urokset noin 13-16 kg ja nartut noin 11-14 kg.

VIRHEET

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Vihaisuus tai liiallinen arkuus.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.
Epätyypillisyys.
Yhtenevät kallon ja kuonon ylälinjat.
Osittainen tai täydellinen pigmentin puutos.
Nouseva kuononselkä.
Yläpurenta.
Selvä alapurenta.
Herasilmä.
Selän päälle kiertyvä häntä; synnynnäinen tai hankittu hännättömyys tai töpöhäntäisyys
Takakannukset toisessa tai molemmissa raajoissa.
Typistetty häntä.
Kihartumaton tai lyhyeksi leikattu karva.
Nyöriintynyt karvapeite.
Leikkaamalla liioitellusti muotoiltu karvapeite.
Musta turkki, mustat laikut tai musta pigmentti.
Sallitun koon ylitys tai alitus.

JALOSTUKSESTA POISSULKEVAT VIRHEET:
Yläpurenta.
Piilokiveksisyys.
Herasilmä.
Musta turkki, mustat laikut tai musta pigmentti.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.


Linkki rotumääritelmään

Anni Nevala, Kennel Fungo

Rotumääritelmän tulkintaa tai kuviani ei saa kopioida ilman lupaa.

Trimmauskone

Aika usein minulta kysytään hyvää trimmauskonetta. Oman kokemukseni perusteella voin suositella lagoton turkin trimmaamiseen konetta Andis AGC 2 - konetta. Tämä kone on ollut minulla käytössä jo yli 10 vuotta. Hyväksi todettu. Ajatuksena olis joskus hankkia akullinen Andiksen trimmeri mutta se on vielä toivelistalla. Toinen hyvä vaihtoehto on Oster Golden A5.

Andiksen ja Osterin suurimmat erot on siinä, että Andis on kevyempi, hiljaisempi ääni, ergonomisepi käyttää. Andiksen konetta ei tarvi öljytä, riittää että huollat terät. Osterissa tarvii muistaa myös trimmerin öljyäminen.

Kumpaankin edellä mainittuun trimmeriin menee toistensa terät. Eli Andikseen sopii Osterin terät ja päinvastoin.

Andiksen koneeseen kuuluu peruspakettiin terä nro 10. Sillä saa aikaan melko kaljun koiran. Tämä terä on hyvä sillon jos koira on umpitakussa. Tätä terää käytän itse kainaloiden/mahanaluksen ajeluun jossa karvaa on vähemmän. Muita hyviä teriä joita itse käytän lagoton turkin ajelemiseen on terät 4,5 ja 7. Mitä isompi luku, sitä lyhempi karva. Eli 7 terä jättää noin 3,2 mm turkin, terä 5 jättää noin 6,3 mm turkin ja terä 4 jättää 9,5 mm turkin. Mitä takkuisempi turkki, sitä lyhemmäksi se täytyy ajaa. Selvän turkin saa ajettua terällä joka jättää pidemmän karvan.

Teriä on kahta mallia. On esimerkiksi terä 7 ja terä 7F, minä suosin terää jossa ei ole F kirjainta koska siinä on joka toinen piikki lyhempi ja se kykenee kokemukseni mukaan lagoton turkkiin paremmin.

Terien huolto: hoitamalla trimmauskoneen teriä, pidennät niiden käyttöikää. Muista lisätä terille tarkoitettua öljyä pari tippaa kumpaankin reunaan ennen ja jälkeen trimmauksen, anna koneen olla käynnissä hetki. Öljy kuljettaa kosteutta ja roskia terien välistä pois.

Muista! Jos kiedot trimmauskoneen johdon koneen ympärille, jätä johdosta lenkki niin, ettei koneen ja johdon liitoskohta taitu. Nimittäin alkuun johtoa kääriessäni olen pari konetta menettänyt kun liitoskohta murtuu.

Minä tykkään ajaa lagoton turkin pari kertaa vuodessa alas. Yleensä teen sen keväällä ja syksyllä jos näyttelykäynnit sen sallii. Näin turkki uusiutuu. Tämän saman voi tehdä toki myös saksilla, mutta siihen kuluu aikaa hieman kauemmin. Varsinkin nuoren koiran turkki usein noin vuoden iässä on sellainen että vaikka kuinka kampaat, se vain takkuuntuu. Saat sen selväksi ja parin viikon kuluttua se on takussa. Toki näin ei käy jos turkkia on pidetty lyhyenä, mutta jos se on ollut pitkä ja harjaamatta, tämä on yleensä uuden koiran omistajan riesa. Turkin alas ajo auttaa asiaa.

Olen kuullut myös uskomuksen että ruskean lagoton turkin väri haalenee jos leikkaat turkin alas trimmauskoneella. En allekirjoita tätä uskomusta. Turkin pigmenttiin ei vaikuta leikataanko se juuresta vai vähän pidemmältä poikki.

Koiran liikunta ja lihaskunnon kehittäminen

Koiran lihaskunnon kehittäminenaa 

Jos haluat koirastasi hyvän urheilukoiran, aloita treenaaminen jo pentuna. Älä kuitenkaan treenaa pentua rikki, harjoittele pennun ehdoilla. Lisää liikuntaa kun koira kasvaa. Harjoittele säännöllisesti ja nousujohteisesti. Harrasta monipuolista liikuntaa koirasi kanssa ja pidä levon ja rasituksen suhde oikeana. Lihakset kasvavat levossa, mikäli et malta pitää riittävästi lepopäiviä, koirasi kunto ei kehity halutulla tavalla.

Lajivalinta määrittää pitkälti treeniä. Metsästyskoira tarvitsee paljon kestävyysominaisuuksia ja agilitykoira räjähtävää voimaa ja nopeutta. ”Sprintterinkin” suorituskyky rakentuu kuitenkin vahvan peruskestävyyden pohjalle!

Koiran kestävyysominaisuudet ovat ylivoimaiset. Ihmiseen verrattuna koira on väsymätön juoksija. Koiralla on hyvä lihaskapasiteetti, ponnistusvoima ja korkea punasolujen määrä. Koiralla on ”sisäänrakennettu veritankkaussysteemi”. Esimerkiksi agilitykoira pystyy mobilisoimaan rasituksen alussa pernasta noin 21 prosenttia lisää punasoluja kuljettamaan happea lihaksiin. Koiran ruumiinlämpö nousee helposti ja elimistö kuivuu nopeasti.

Erilaisia treenejä

Koiran kanssa kannattaa tehdä peruskestävyystreenejä, voimatreenejä ja vauhtikestävyystreenejä. Kovaa treenaamista ei saa aloittaa liian aikaisin, koska intensiivinen harjoittelu estää luuston kasvua (pituuskasvu, ympärysmitta). Nuoren koiran tulee saada paljon omaehtoista liikuntaa ja epätasaisella maastolla. Kehittyvälle luustolle pitää antaa riittävästi ärsykkeitä jotta se vahvistuu.

Peruskunto luo kestävän pohjan. Harjoitusvaikutus kohdistuu tukikudoksiin, jänteisiin, nivelsiteisiin ja luustoon. Tukikudoksissa harjoitusvaikutukset tapahtuvat paljon hitaammin kuin lihaksissa. Harjoittelun on oltava suunnitelmallista, säännöllistä ja nousujohteista peruskuntokauden 16-20 ensimmäistä viikkoa.

Peruskuntokaudella aloitetaan harjoittelu koiran ehdoilla. Noin 3-5 km lenkkejä ja pysähdytään välillä. Peruskuntokauden harjoituksissa vauhti 13-15 km/h. Rasitusta lisätään suorituksen kestoa pidentämällä (esim. +2 km parin viikon välein). Kauden alussa on hyvä olla 3-4 harjoitusta viikossa ja vaihtelua saa erilaisissa maastoissa. Koiran pitää palautua 1-2 päivässä, tai muuten harjoitus on ollut liian kova.

LSD-Lenkit

Koiran kanssa tulisi tehdä paljon LSD-lenkkejä. Eli Long Slow Distance – lenkkejä. Matalalla sykkeellä pitkästi esimerkiksi remmikävelyä tai hidasta juoksua 5-10 kilometriä.

Hyviä käytännön harjoitusmenetelmiä on: vapaana juoksutus, vetovyössä juoksutus, polkupyörä, kick bike, uittaminen, umpihanki tai suo, juoksumatto tai vesijuoksu ja remmikävely.

Voimaharjoittelu

Lihaskunto- ja voimaharjoittelu kannattaa myös harjoitella koiran kanssa. Voimaa tarvitaan kiihdytyksiin, kovavauhtiseen juoiksuun, hyppyihin, nopeaan reaktiokykyyn. Voimaharjoittelu myös estää vammoja ja kehittää niveliä. Tee koirasi kanssa usein 10 minuutin voimaosuuksia lenkin lomassa. Voimatreeniä on muun muassa hyppysarjat, maksimivauhtiset vedot mäessä, umpihanki tai rantavesi tai jopa suo on hyviä harjoittelumaastoja. Vedossa tai vapaana tilanteen mukaan. Voimatreeniä pari kertaa viikossa on riittävä määrä.

Vauhtikestävyystreenit

Vauhdikkaissa vedoissa ponnistus lisääntyy, jolloin juoksemiseen otetaan käyttöön lisää voimaa. Kunto-ominaisuuksien kehittyessä tasavauhtisen harjoituksen kestoa pidennetän ja vauhtia lisätään jotta harjoitteluun saadaan nousujohteisuus. Vauhtikestävyystreeneissä mennän esim. 1 km kovaa, 1 km kevyesti. Vauhtikestävyystreeneissä verenkiertoelimistö kehittyy nopeasti. Aloita lyhyistä (n.200-500 m) vedoista koiran kunnon mukaan. Harjoittele nousujohteisesti.

Mitä nousujohteisuus tarkoittaa?

Harjoituskertojen, harjoitusajan, toistojen, kokonaismäärän, intensiteetin ja kokonaiskuormituksen tulee kasvaa järjestelmällisesti ja pieniä askelia kerralla. Harjoitusohjelman kiristyessä rasitusta lisätään raskaille päiville ja helpot päivät pidetään kevyinä. Jokaisen treenikerran jälkeen pitäisi jäädä tunne, että koira olisi jaksanut vielä hieman enemmän.

Tärkeä perussääntö!

Rankan treenin jälkeen seuraavana päivänä vähintään kevyt avaava kävely paikkojen aukaisemiseksi.

Viikon parin aikana yritä ehtiä ainakin liikuttamaan koiraasi kaikilla askellajeilla. Jos juosutat koiraasi metsässä vapaana, se yleensä suurimman osan aikaa laukkaa tai ravaa. Muista myös rauhallinen kävely. Pidennä peruslenkkejä asteittain parin viikon velein. Muista pitkät LSD-lenkit. Hapenottokyvyn parantamiseksi harjoittele ylämäki tai intervalli harjoituksia ainakin kerran kahteen viikkoon – huomaat kehityksen nopeasti.

Palautuminen on tärkeää!

Kuten ihminen, koirakin tarvistee palautumista. Kunto ja lihakset kasvaa levossa!

Mistä tiedän olenko treenannut koiraani liikaa?

Ylirasituksen oireet on seuraavat: koira väsyy helposti, on kiihtynyt, ruokahaluttomuutta, keskeytynyt uni, laihtuminen, hieman krooninen ylilämpö.

Ajattele miten treenaat!

Koiran treenaamisen lämpöraja on 16 astetta. Kuumemmalla ilmalla harjoitusta on kevennettävä tai jätettävä se kokonaan väliin. Kesällä treenaaminen täytyy ajoittaa aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Muista että koira kuumuu helposti ja kuivuu nopeasti.

Pyri aina onnistuneisiin suorituksiin vaikka treeni jäisikin kesken. Vaikka olisit suunnitellut esimerkiksi pidemmän pyörälenkin, mutta näet että koirasi ei jaksa, lyhennä lenkkiä.

Ruoka ja juoma ennen treeniä

Onnistuneen suorituksen edellytyksenä on riittävä energiavarasto. Harjoittele silloin kun koiran vatsa on tyhjä. Muista nestetankkaus ennen suoritusta ja pitkän suorituksen aikana pienet nestetankkaukset.

Urheilukoiran ruokinta

Riittävä rasvan saanti on tärkeää paljon liikkuvalle koiralle. Koira käyttää rasvoja kaksi kertaa tehokkaammin energiantuotantoon kuin ihminen. Urheilukoiran ruuissa on keskimäärin 20-30 prosenttia rasvaa.

Raskas liikunta lisää proteiinin tarvetta. Koiralla ei ole varsinaista proteiinivarastoa elimistössään. Jos ruuassa ei ole riittävästi valkuista, lihasmassa vähenee. Samalla pehmytkudosvammojen määrä lisääntyy ja elimistön immuunijärjestelmän toiminta heikkenee.

Työ ja kilpailukoirilla suositus olisi, että 25-40 prosenttia energiasta tulee proteiinista.

Urheilukoiran painoa kannattaa kuitenkin tarkkailla. Jo 1-2 kg:n heikentää koiran suorituskykyä ja etenkin nopeutta. Koiran on oltava ennen kilpailukautta sopivassa kunnossa. Kilpailukaudella kannattaa välttää laihduttamista.

Kiinteää ruokaa ei suositella annettavaksi juuri ennen urheilusuoritusta. Vältä ruokkimista 2 tuntia ennen ja jälkeen rasittavan liikunnan. Kilpailupäivän rutiinit ei saisi poiketa normaalista ruokintakäytännöstä. Opetus lähtee liikkeelle jo pentuvaiheessa, sillä altistuminen esim. tietyille tuoksuille voi muodostaa voimakkaita mieltymyksiä jotka säilyvät läpi elämän.

Nestetankkaus

Ennen suoritusta huolla koiraasi. Juominen on usein koiralle vaikeaa, kun ympärillä tapahtuu ja menohalut ovat jo kovat. Siksipä veteen onkin hyvä lisätä ainesosia jotka tekevät siitä maistuvampaa. Lisää veteen esimerkiksi tonnikalaa. Nesteytys aloitetaan useita päiviä ennen kisaa, viimeistään kuitenkin edellisenä iltana jos seuraavana päivänä on esim. agility kisat. Rasitus lisää nesteen poistumista elimistöstä. Nestetarpeeseen vaikuttaa myös ympäristön lämpötila.

Vuorokauden nestetarve on keskimäärin n. 1 dl/ kg normaali oloissa. Urheilukoira kuluttaa vettä kotioloissa noin 1,5 dl / kg. Jo 3-4 prosentin nestehukka heikentää suoritusta ja 7-8 prosentin nestehukka vaatii tehokasta hoitoa, jotta se ei johda hengenvaarallieen tilaan.

Nesteytys käytännössä:
Nestetankkaus 3-8 tuntia ennen suoritusta. Pieni nestemäärä juuri ennen suoritusta ja pieniä nesteannoksia pitkäkestoisen suorituksen aikana. Muista tehokas nesteytys välittömästi suorituksen jälkeen! Nestevajaus heikentää suoliston toimintaa, ravinnon imeytymistä ja energiavarastojen palautumista.

Suorituksen jälkeinen palautuminen:
Kovasta harjoittelusta tai kilpailusta seuraa nestevajaus, energiavarastojen tyhjentyminen ja kehon väsyminen. Välittömästi rasituksen jälkeen alkaa palautumisvaihe. Oikein valitun ravinnon avulla tämä vaihe merkittävästi lyhenee ja tehostuu.

Voimakas janon tunne on 5-30 minuuttia rasituksen jälkeen. Nestevajeen korjauken lisäksi elimistön glykogeenivarastot tulisi palauttaa nesteellä ja hiilihydraateilla.

Mukavia treenihetkiä koirasi kanssa! 

Kennel esittely

Kennel Fungo sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Merijärvellä. Kalajoelta meille on matkaa 30km, Ylivieskasta 40 km, Oulaisista 17 km ja Oulusta meille on matkaa 120 km. Kotona asustaa neljä lagotto romagnolo narttua ja yksi uros, yksi owczarek podhalanski narttu ja irlanninsusikoira vanhus. Osa Italian tuonti lagotoista asuu ystävien luona sijoituksessa ja lupaavimpia omia lagotto ja podhalanski kasvatteja on myös sijoituskodeissa. Lisäksi kuvioissa pyörii vanhempieni Owczarek Podhalanskit jotka vahtivat maatilan ympäristöä Kalajoella.

Kennelnimi Fungo on italiaa ja suomeksi sana on sieni. Valitsin kennelnimeni lagottojen mukaan, nehän ovat tryffelikoiria Italiasta. Kennelnimelleni on rekisteröity myös vanhempieni podhalanski pentueita.

Olen suorittanut Suomen Koirankasvattajat ry:n järjestämän vuoden kestävän kasvattaja-akatemian. Sen lisäksi olen opiskellut koirien käyttäytymistieteelliseksi kouluttajaksi sekä eläintenhoitajaksi ja trimmaajaksi. Olen toiminut koirakoulu yrittäjänä, trimmaajana ja valokuvannut koiria omassa kotistudiossani. Olen kiinnostunut koirien kouluttamisesta, hoidosta ja ruokinnasta. Kuljen mielenkiintoisilla luennoilla ja kursseilla ympäriinsä ja haluan pysyä ajantasalla sekä oppia uutta koirista ja kasvattamisesta. Lisäksi lueskelen koira-alan kirjallisuutta. Yksi harrastukseni on kulkea näyttelyssä koirien kanssa.

Mielelläni jaan oppimiani asioita myös muille, ethän epäröi kysellä. Kasvattien omistajien kanssa haluan olla yhteydessä, kuulla kuulumisia ja mielelläni neuvon ja opastan tarvittaessa. Se mitä emme tiedä, otetaan siitä yhdessä selvää.


Jalostus ja pentujen hoito kasvattajan luona

Jalostuksessa tärkein asia on koiran luonne, terveyttä ja rodunomaisuutta unohtamatta. Luonteen kanssa me elämme joka päivä ja koiran täytyy tulla toimeen tämän päivän yhteiskunnassa. Terveys on tärkeä seikka jonka myös otan parhaani mukaan huomioon jalostusvalintoja tehdessä.

Koiranpennut elävät sisällä tottuen kodin ääniin ja eri-ikäisiin ihmisiin. Uusimpiin käyttäytymistieteellisiin tutkimuksiin pohjautuen olen tehnyt muutamia ratkaisuja jotka poikkeavat hieman yleisimmistä käytännöistä. Yksi näistä on se, että pennut luovutetaan uusiin koteihin 9 viikkoa vanhoina vaikka Kennelliitto antaa luvan luovuttaa jo 7 viikkoisena ja yleinen käytäntö on luovuttaa pennut 8 viikkoisena. Myöhäisempi luovutusikä on kuitekin pentujen parhaaksi ja siitä voi lukea tästä lisää.

Sosiaaliseen käyttäytymiseen pentu tarvitsee paljon harjoitusta. On tärkeää että pentu saa olla riittävän pitkään emän ja pentuesisarusten seurassa ja näin harjoitella taitojaan tulevaisuutta varten. 7 viikkoa vanhalle pennulle emä ei ole vielä ehtinyt opettaa riittävästi elekieltä ja pennusta ei välttämättä koskaan tule hyvä kommunikoija toisten koirien kanssa. Liian aikaisin vieroitetut pennut ovat myös sairastelevaisempia, alttiimpia eroahdistukseen ja ylivarovaisuuteen. Leikkiessä keskenään pennut oppivat paljon elekieltä ja riitatilanteiden selvittelyä. Vaikka pennun uudessa kodissa olisi vanhempia koiria, emän ja pentuesisarusten opetusta ei voi toiset koirat tai ihminen korvata. Pennulle on hyvin pelottavaa ja traumaattista jos se erotetaan alle 8 viikon ikäisenä pentuesisaruksistaan ja emostaan.

8 viikon iässä pennulla on lyhyt erityinen häiriölle herkkä kausi jolloin voi tulla pysyviä pelkoja jos pentu säikähtää jotain melko vähäiseltäkin tuntuvaa asiaa. Jos tänä aikana pentu saa huonoja kokemuksia, tulee siitä yleensä ongelmia aikuisena. Huono kokemus ei välttämättä ole kovin suuri, emon ja pentuesisarusten luota pois joutuminen, hihnaan ja kaulapantaan joutuminen, autoilu oudossa autossa vieraiden ihmisten kanssa jne… voi olla pennulle uutena asiana pelottava juttu. Pyrin siihen ettei pennulle tulisi huonoja kokemuksia tämän kehitysjakson aikana ja siksi pennut ovat luonamme tutussa ympäristössä lyhyen herkkyyskauden ajan.

Noin 8 viikon iässä emä opettaa pennuille purutehon hillitsemisen. Pentujen keskellä kulkiessa varpaat ja housun lahkeet saavat naskalihampaiden jälkiä. Muutamassa päivässä n. 8 viikon iässä emo opettaa pennuille ettei kaikkea eteen tulevaa ja liikkuvaa saa purra eikä varsinkaan niin lujaa. Ihminen tai toinen koira ei voi koskaan korvata emoa tässä opetettavassa asiassa. Onhan paljon mukavampaa saada kotiin pentu joka ei roiku housunlahkeissa ja paidan helmoissa tai pureskele kenkiä. Pentujen pitäminen 9 viikkoiseksi vaatii kasvattajalta hieman enemmän ja onhan siitä omat kulunsakin, mutta olen sitä mieltä että se kannattaa. Haluan kasvattaa pentuja jotka ovat saaneet mahdollisimman hyvän alun elämälleen.

Olen suorittanut Suomen Koirankasvattajat ry:n järjestämän vuoden kestävän kasvattaja-akatemian.

Kerron mielelläni kasvattamistamme roduista, pentujen hoidosta, ruokinnasta, koulutuksesta ja kasvatusperiaatteistamme, ethän epäröi kysyä! =)

Anni Nevala - Kennel Fungo