Siinäpä vasta mielenkiintoinen kysymys. Kävin kuuntelemassa Katriina Tiiran luennon aiheesta Kuopiossa. Katriina on biologi ja tutkija. Katriina on tutkinut eläinten käyttäytymistä lähes 20 vuotta Helsingin Yliopistolla. Hän kertoi uusimpia tutkimustuloksia ja luento pohjautui tutkittuun tietoon.
Koiran käytökseen vaikuttaa persoonallisuus ja kokemukset. Eläin tekee tilannekohtaisia päätöksiä sen pohjalta, että se maksimoi hyödyt ja minimoi kustannukset. Osaan roduista on jalostettu yhteistyöhalukkuutta, ne ei tarvitse paljon palkkiota jotta ne toimii. Toiset rodut taas on sellaisia, että ne kysyy: "anna mulle joku hyvä syy miksi mä teen tätä? Jos jätän tekemätt, tuleeko siitä haittaa?" Jos koira on arka, ne hyödyt mitä tilanteesta pitäisi saada, pitää olla tosi tosi isot. Arka koira miettii aina onko siinä mitä teen, jotain vaarallista ja vaakakupissa painaa paljon haitat. Rohkea koira menee ja ajattelee että ei kait tässä paljon haittoja mahda olla koska on asia josta hyödyn.
Persoonallisuus
Koirien luonteen määrittelystä on tähän saakka vastannut lähinnä harrastajat/työkoirakouluttajat. Luonteen jaottelu ei perustu tutkittuun tietoon.
Persoonallisuustestejä on tehty muille eläinlajeille tosi paljon jo aikaisemmin, tämä ei ole inhimillistämistä. Koirien persoonallisuustestaus on alkanut vasta 2000 - luvulla. Persoonallisuus on sitä, kuinka koira toistuvasti toimii tilanteessa. Persoonallisuuteen vaikuttaa temperamentti ja ympäristön vaikutus (elämänkokemus). Temperamentti on nuoren koiran temperamentti johon alkaa vaikuttaa kokemus ja koulutus. Ihmisillä persoonallisuuden periytyvyys on noin 30-50% ja se on todennäköisesti samaa luokkaa myös eläimillä.
Usein jos koira on pelkäämätön ja utelias, se on myös sosiaalinen, leikkisä ja saalistushaluinen. Jos se on pelokas ja ei ole utelias, se useimmiten ei ole sosiaalinen, se on haluton leikkimään ja haluton saalistamaan. Koira voi olla kaikkea tältä väliltä, sen ei todellakaan tarvi olla kummassakaan ääripäässä mutta kuuluipa se kumpaan tahansa näistä "ryhmistä", tämä luokittelu ei kerro mitään siitä onko se agressiivinen. Eli vaikka se olisi sosiaalinen, leikkisä jne. se ei tarkoita sitä että se ei ole agressiivinen. Ja taas toisaalta vaikka se olisi pelokas, ei sosiaalinen, haluton leikkimän, se ei tarkoita sitä että se olisi aina agressiivinen. Nämä suluissa olevat luonteenpiirteet tuntuvat nivoutuvan nipuksi (pelkäämätön ja utelias, sosiaalinen, leikkisä, saalistushaluinen) ja (pelokas, ei utelias, ei sosiaalinen, haluton leikkimään, haluton saalistamaan) mutta kuuluipa kumpaan ryhmään tahansa, ei voida sanoa kummassa ryhmässä oleva koira on agressiivinen ja kummasssa oleva ei ole agressiivinen.
Jos koira käy luonnetestissä ja testauksen aikana pelästyy, kertoo lopputestin kohdat vain sen, minne koira asettuu arkuus-rohkeus akselilla. Mh-luonnekuvaus ei kerro koiran agressiivisuudesta, se kertoo hyvin minne koira sijoittuu arkuus-rohkeus akselilla. Kumpikaan testi ei siis kerro mitään koiran agressiivisuudesta. Testien tavoitteena on ollut saada hyviä työkoiria, testit ei kerro koiran persoonallisuudesta ja käyttäytymisestä kaikkea. Esimerkiksi laumanvartijan vahtiviettiä ei voida testeillä mitata. Laumanvartija on lammas muualla ja kotona vahtii reviiriään.
Arkuus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys, ne täytyy erottaa toisistaan. Agressiivisuutta on toisissa roduissa enemmän ja se ei kerro arkuudesta. Arka ei välttämättä ole agressiivinen.
Laumahierarkia
Koirilla on luonnollinen hierarkia tarve. Hierarkia syntyy luonnossa eläville laumoille sen takia, että se vähentää agressiota. Ei tarvi miettiä joka kerta kumpi saa ensin ruokaa ja ei tarvi tapella joka kerta asiasta uudelleen. Ylempänä hierarkiassa olevat koirat syövät ensin ruokansa ja alempana olevat syö sen mitä sattuu jäämään tai jätetään. Ei ole vielä tutkimustietoa kuinka suoraan tämä hierarkia siirtyy koira-ihmis laumaan.
Kun sanotaan että koira dominoi ihmistä, siitä 90% on puppua. Yleensä taustalla on aina jotain muuta, syy saattaa paljastua helpostikin kun aletaan tutkia. Osasta roduista on jalostettu todella vaativia, rohkeita, impulsiivisia ja aina elämyksiä hakevia.
Joskus kuulee kysyttävän että pitääkö koira ainan alistaa jotta sen kanssa pärjää? On todettu kaikissa tutkimuksissa että koirien välillä on eritasoisia hierarkioita. Se ei tarkoita sitä että ne pitää alistaa. Koirat luonnostaan pitää ihmistä ylempänä, koiraa ei tarvi alistaa. Koiran kanssa tehdään yhteistyötä. Kouluttajan näkökulmasta sanon että ihminen ei koskaan osaa alistaa koiraa oikein. Jos olet nähnyt kuinka toinen koira alistaa toisen, ymmärrät mitä tarkoitan. Kun koirille tulee erimielisyyksiä, kumpikaan ei heitä toista maahan, ei istu päällä ja toinen vain on alistunut hetkessä. Tähän ei ihminen kykene.
On tosi vanha ajatus että kaikki ongelmat johtuu johtajuudesta. Jos koiran on omistajaa kohtaan agressiivinen tai puree, se johtuu yleensä aina pelosta.
Oman koiralauman hierarkiaa ei ylempänä oleva ihminen pysty juuri muuttamaan. Ihminen voi kertoa koirille että ketään ei kiusata mutta mitenpä nostaa alempana olevaa koiraa hierarkiassa ylemmäs jos se ei itse halua nousta.
Mikä vaikuttaa koiran käyttäytymiseen?
Kasvattajan luona on voinut tapahtua dramaattisia asioita ennen kuin koira on edes muuttanut sinulle ja se voi viakuttaa koiran persoonallisuuteen todella paljon. Siksi kannattaa olla tarkkana mistä ja millaisista oloista pennun ostaa. Jos sinulla herää ajatus siitä että kaikki ei ole hyvin, älä pelasta pentua.
Välillä saa ihmetellä sitä, miksi uroksen ominaisuuksia korostetaan ja urosta nostetaan esiin. Emällä on mahdollisuus joko tuhota tai nostaa pentue. Emä pystyy omalla käyttäytymisellään muuttamaan koko pentueen persoonallisuutta vaikka perimästä tulee 50/50 isältä ja emältä. Nartun hoivaaminen tai hoitamatta jättäminen vaikuttaa todella paljon pentujen käyttäytymiseen. Jos narttu ei nuole ja hoida pentuja riittävästi, pennuista tulee arempia ja aivojen väliset yhteydet ei kehity yhtä hyvin. Siksi täytyykin hämmästellä kuinka joku voi rajoittaa emän hoitamista päästämällä koiran vain ajoittain imettämään pentuja.
Jos koira kokee jonkun traumaattisen asian, se voi geeneissä periytyä vielä jälkeläisillekin. Tätä on testattu hiirillä ja tässä oma lyhennetty versioni hiiritestistä.
Hiiri A pelästytettiin ja samalla annettiin hajua X.
Hiiri B pelästytettiin ja samalla annettiin hajua Y.
Hiiri C pelästytettiin mutta mitään hajua ei annettu.
Kaikki hiiret A, B ja C sai jälkeläisiä ja ne sai jälkeläisiä.
Hiirelle D (pappa on hiiri A) annettiin hajua X ja se pelästyi, annettiin hajua Y ja mitään ei tapahtunut.
Hiirelle E (pappa on hiiri B) annettiin hajua X ja mitään ei tapahtunut, annettiin hajua Y ja se pelästyi.
Hiirelle F (pappa on hiiri C) annettiin hajua X ja mitään ei tapahtunut, annettiin hajua Y ja mitään ei tapahtunut.
Tämä testi kertoi sen, kuinka ympäristön aiheuttama trauma voi geeneissä periytyä vielä jälkeläisillekin.
Periytyykö käyttäytyminen?
Kun katsoo eri rotuja, tajuaa kuinka asia on. Kaikki on kuitenkin lähtöisin sudesta. Jos rotujen väliset erot ei olisi perinnöllistä, olisi erot omistajien tekemiä. Jos käyttäytyminen ei periytyisi, dreeverin omistajat vain osaa kouluttaa koiransa ajamaan jänistä ja cihuahuan omistajat ei.
On olemassa voimakkaat geneettiset taustat käyttäytymiselle. Ketuilla tehty testi on todella vahva todiste siitä, että käyttäytyminen periytyy. Kettutesti menee lyhennetysti näin: otettiin jalostukseen kettuja jotka olivat kesyimpiä ja vähiten agressiivisia ihmistä kohtaan eli laitettiin käsi häkkiin ja testattiin. Tätä jatkettiin kolmen sukupolven ajan ja yllättävän nopeasti saatiin aikaan kettuja jotka eivät olleet agressiivisia ihmistä kohtaan. Neljän sukupolven kohdalla ne alkoivat heiluttaa ihmisille häntää. Kuuden sukupolven kohdalla huomattiin että ne alkoi ottaa ihmiseen kontaktia, oli vinkumista, käden nuolemista ja niistä ketuista tuli koiramaisia. Samalla testissä kuitenkin huomattiin että kettujen ulkomuoto alko muuttua, alko tulla luppakorvia, pilluja turkkiin, ja ketuilla oli parempi ihmisten eleiden lukukyky. Huomattiin että kun keskityttiin tiettyyn käyttäytymispiirteeseen, saatiin aikaan muutoksia myös ulkomuodossa.
Mitäpä tapahtuu nykyisin koiran jalostuksessa kun keskityttään vahvasti valitsemaan tiettyä ulkomuotoa. Keskitytään tiettyyn väriin eikä hoksata mitä muuta, ehkäpä ei toivottua saadaan mukana. Koirilla geenit periytyy tiettyinä rykelminä. Eli valitset tietyn värin ja saat samalla nipun muita geenejä. On rotuja joissa koirat on jaoteltu tiettyihin väriryhmiin. Esimerkiksi tanskandogeissa saa yhdistää vain tiettyjä värejä keskenään ja kuulemma kasvattajatkin jo sanoo että tietyissä väreissä on tiettyjä käyttäytymispiirteitä. Tätä ei kuitenkaan ole missään rodussa vielä tieteellisesti todistettu ja tanskandoggi on vain yksi esimerkki rodusta jossa ei kaikkia värejä voi yhdistää mitensattuu keskenään.
Heritabiliteetti
Heritabiliteetti eli periytymisarvo kuvaa sitä, miten suuri osuus yksilöiden välisistä eroista ko. ominaisuudessa johtuu perinnöllisistä eroista. Tätä kuvataan joko desimaali lukuna (esim. 0,1) tai prosenttilukuna jolloin 0,1 on 10%.
Heritabiliteetti ei kerro mitään sen ominaisuuden määrästä rodussa. Esimerkiksi labradorinnoutajista suurin osa on niin sosiaalisia eikä niissä ole paljon eroja että heritabiliteetti on pieni. Jos rodussa jonkun ominaisuuden kohdalla saadaan heritabiliteetiksi yli 40, tätä tietoa voidaan käyttää jalostuksessa kun rodun sisällä on riittävästi eroavaisuuksia.
Sosiaalisuus ihmisiä kohtaan on hyvin vahvasti periytyvä ominaisuus.
Ominaisuuksia joilla on korkea periytymisaste:
Kiinnostus riistaan, metsästystaipumus, paimennus jne.
Kiinnostus uimiseen
Periytyviä luonneominaisuuksia on mm:
- aktiivisuus
- ääniarkuus
- sosiaalisuus ihmisiä kohtaan
- agressiivisuus koiria kohtaan
- agressiivisuus ihmisiä kohtaan
- stereotypiat (ei aina johdu olosuhteista, osalla roduista on suurempi perinnöllinen taipumus siihen)
Periytyvyys
Luonneominaisuudet periytyy vanhemmilta jälekäisille mutta ei voi suoraan ajatella niin, että kun pentueen emä ja isä on tällaisia, saan jompaa kumpaa tai sekotuksen. Monet geenit vaikuttaa koiran luonteen ominaisuuksiin ja ne ei aina ilmene joka sukupolvessa, joten sen takia jalostaminen on haasteellista.
Ympäristö
Jo kantoaika vaikuttaa paljon syntyvän pennun luonteeseen. Tämän ajan pitäisi olla mahdollisimman stressitöntä aikaa. Stressi saattaa vaikuttaa pentuihin hormoonien välityksellä. Rotilla tätä asiaa on tutkittu ja kantoaikana stressanneen emän poikaset on herkempiä ja reaktiivisempia testitilanteissa.
Jos emon hoidossa on puutteita, se vaikuttaa jälkeläisten käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen. Sama tapahtuu silloin, kun emän ei anneta vapaasti hoitaa pentuja. Koirilla joita ei emä ole hoitanut riittävästi, on lisääntynyttä pelkoa, ahdistusta, puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä (yhtäkkinen agressio), alentuneet kognitiiviset kyvyt, muuttunut stressivaste, epigeneettisiä muutoksia jotka saattaa periytyä jälkeläisille. Tutkimuksissa on todettu, että ne koirat jotka jahtasivat häntää, on kokenut huonompaa emon hoitoa ja erotettu aikaisemmin emosta. Jos emä on hoitanut huonosti ja pentu on sosiaalistettu huonosti, koirasta tulee arempi. Jos emän nuoleminen jää pois ensimmäisinä kahtena vuorokautena syntymän jälkeen, aivojen kehittyminen hidastuu. Emän nuoleminen ensimmäisen kolmen viikon aikana on todella todella tärkeä asia. Tieteellisesti ei ole vielä tutkittu kuinka paljon ihminen pystyy kompensoimaan puutteellista emon hoitoa eli jos "nuolemista" (silittäen) tekee ihminen. Tutkimuksissa on todettu että varsinkin aamu-ajan emon hoiton on tosi tärkeää.
Nuoruusiän traumoilla voi olla todella kovat vaikutukset. Tiedetään että kun emä sai "hermoromahduksen" ja tappoi yhden pennun sekä tokkasi kovasti kahta pentua (kolme nukkui), jouduttiin nämä pennut joita emä tokkasi, lopettamaan myöhemmin vakavien käytöshäiriöiden takia. Kolmelle nukkuvalle pennulle ei tullut käytöshäiriöitä.
Sosiaalistamisjakso ei välttämättä päätykään 12 viikoon. Ei roduilla on todella paljon eroja. Esimerkiksi labradorinnoutajilla tämä jakso ei mene välttämättä umpeen lainkaan, niiden on hyvin helppoa sopeutua uusiin asioihin ja tilanteisiin vanhempanakin. Sosiaalistamisjakso se on kuin eräänlainen avoin ikkuna, se sulkeutuu eri roduilla eri aikaan. Tästä ei ole tieteellistä tutkimusta.
Pentutesti ei korrelisoi aikuisen koiran käyttäytymisen kanssaa. Esim. saksanpaimenkoira voi näyttää arkuutta pentutestissä 90 prosenttisesti ja labradorinnoutajat samassa iässä 4 prosenttisesti. Tämä kertoo siitä että pentutesti ei kerro aikuisen käytöksestä mitään. Saksanpaimenkoira ehkä kehittyy nopeammin ja taas toisaalta labradorinnoutaja voi olla avoin kaikelle uudelle vielä vanhanakin. Ne rodut joissa on sutta, on sosiaalistettava todella kunnolla.
Epigenetiikka
Epi = yläpuolella
Ympäristöstä ja kokemuksista johtuvia perinnöllisiä muutoksia geenien toiminnassa ja säätelyssä, jotka ei oo muutoksia itse DNA:ssa. Geeni joka toimii liiallisesti tai on liian pienenä, ei aina periydy jälkeläisille mutta toisinaan se periytyy. Joskus nämä muutokset saattaa olla kuitenkin palautuvia. Tavallaan on totta että elämänkokemukset periytyy jälkeläisille. Raskauden aikaset ympäristötekijät, mm. ruokavalio ja erilaiset ympäristötekijät (ympäristömyrkyt) saattaa aiheuttaa muutoksia geenien säätelyssä.
Jos emo puutteelliesti hoitaa jälkeläisiä, se näkyy useammassa sukupolvessa siten, että pennuissa on arkuutta ja stressiherkkyyttä. Jos emo ei osaa tai ei anneta hoivata, pennuista tulee arempia ja herkempiä stressaamaan kuin mitä ne geenien perusteella olisi. Tämä vaikuttaa monta sukupolvea eteenpäin.
Pelokkuus ja ääniarkuus
Pelokkuus on vahvasti periytyvää (heritabiliteetti n. 0,50). Pelokkuus voi johtua myös puutteellisesta emon hoidosta, puutteellisesti sosiaalistamisesta tai huonoista kokemuksista. Pelokkuus ilmenee usein uusissa tilanteissa. Koira tottuu omaan rutinoituneeseen elämään ja kun se viedään uuteen tilanteeseen, näissä tapauksissa pystytään testaamaan koiran pelkoa tai myös uteliaisuutta. Rohkeille koirille uusi tila on täynnä mahdollisuuksia, arka koira haluaa olla jaloissa tai jopa pois tilanteesta. Yleistynyt arkuus (uudet imiset, tilanteet, koirat) on ajateltu olevan perinnöllisen arkuuden merkki.
Agressiivisuus
Tutkimuksissa on todettu että agressiivisuus koiria kohtaan periytyy voimakkaasti (heritabiliteetti 0,77) samoin kuin agressiivisuus ihmisiä kohtaan (heritabiliteetti 0,81). Pieneen kokoon ja lyhyihin jalkoihin vaikuttavan geenin yksi alleeli ilmeisesti vaikuttaa siihen, että nämä rodut on arempia ja agressiivisempia. Osan tästä käytöksestä selittää sen että niillä on sille altistava geeni.
Agressiivisuutta motivoi usein pelko. Mitä nuorempana koiran on kokenut traumaattisen kokemuksen, sitä vahvempi pelko siitä koiralle usein syntyy. Joillain roduilla on todettu että pelästyminen alle 1 vuotiaana oli selkeästi yhteydessä agressiiviseen käyttäytymiseen.
Ääniarkuus
Ääniarkuudella tarkoitetaan sitä, että koira pelkää isoja ääniä kuten ukkosta, ilotulitusta tai laukausta. Ääniarkuus yleensä pahenee iän myötä. Jos ääniarkuus saadaan koulutuksella opetettua pois, silloin on todennäköistä että taustalla on vain pelästyminen eikäa arkuus ole geeniperimässä. 30-40% koirista on suomessa ääniarkuutta. Kun koira on pelästynyt, sen stressitaso on pitkään korkealla. Tutkimuksissa on huomattu että stressitaso laski nopeammin kun koira sai olla perheen toisen koiran seurassa. Ihmisen käytöksellä ei ollt vaikutusta.
Koirat saattaa pelottavissa tilanteissa reagoida joko aktiivisesti tai passiivisesti. Passiivinen käytös (jähmettyminen) saattaa jäädä kokonaan huomioimatta. Todennäköisesti ääniarkuus on voimakkaasti periytyvää (esim. labradorinnoutajilla heritabiliteetti on 0,56). Jossain tutkimuksissa on todettu että 33,4% ääniaroista koirista on kokenut trauman. Todennäköisesti luku on kuitenkin pienempi.
Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa alkaa ennen sairauden näkyviä merkkäjä ilmetä ääniarkuutena. On myös muita merkkejä jotka saattaa ilmetä ennen sairauden ilmenemistä ääniarkuutena.
Joissain roduissa ääniarkuus on saattanut "vahingossa" lisääntyä jos sitä ei jalostusvalinnoissa oteta lainkaan huomioon.
Hyperaktiivisuus, impulsiivisuus (ADHD)
Hyperaktiivisuus on liiallista aktiivisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä, impulsiivisuutta joka on hyvin samankaltaista kuin lasten ADHD. Ihmisten ADHD:lla on erittäin korkea periytyvyysaste (heritabiliteetti 0,6 - 0,9) mutta myös ympäristötekijöillä on vaikutusta.
Metsästys ja työkoirarodut on alttiimpia koska jalostuksessa on painotettu korkeaa aktiivisuustasoa ("viettiä") ja lisääntynyttä kiinnostusta ympäristöä kohtaan. Näillä koirilla on huono keskittymiskyky ja korkea impulsiivisuus. Ne ei voi keskittyä pitkiin tehtäviin ja kaikki häiriö keskeyttää tehtävän. Koira on erittäin herkkiä uusille asioille (ihmiset, koirat jne), ne ovat häiriöherkkiä.
Rangaistukset ja pakotteet ei toimi näillä koirilla, pakotteista koiran aktiivisuustaso nousee vielä korkeammalle. Palkkiot toimii näille koirille hyvin kunhan niitä tulee riittävän usein, koira ei jaksa odottaa viivettä palkkiossa. Nämä koirat tyypillisesti työskentelee hyvin jatkuvan vahvistuksen alla, mutta pitkäkestoiset liikkeet ilman palkkiota on lähes mahdottomia. Impulsiivisilla koirilla on enemmän käyttäytymisongelmia. Koira joka kiihtyy nopeasti todella korkealle, ei pysty ratkaisemaan ongalmia.
SMART DOG TESTI
Katriina Tiira on kehittänyt testin joka testaa koiran persoonallisuutta.
Täältä voit lukea lisää testistä:
https://smartdog.fi/
Tässä minun muistiinpanojani luennolta. Jotain oleellista olen voinut sivuuttaa ja taas toisaalta jotain olen voinut ymmärtää väärin. Mutta haluan jakaa muistiinpanoni ja huomioni teidän kanssa. Herättikö tämä sinussa ajatuksia? Kommentoi halutessasi.
